Omille siiville

Se voi olla rajua repimistä, päämäärätöntä haahuilua, haurasta havahtumista tai kipuilevaa kasvamista.

Harvalle nuoruus ja oman tien etsiminen on seesteistä ja selkeää.

Oikopolkua aikuisuuteen ei ole. Välillä suunta saakin olla hiukan hukassa, harhapolkujakin tarvitaan toisinaan. Niiden varrelta voi löytyä jotain arvokasta.

Kunhan nuori ei joudu ihan eksyksiin. Ja yksin. Kunhan hän saa suunnistaa turvallisin mielin.

Vanhempana toivoisi osaavansa olla juuri oikeanlaisena tukena: sopivan etäällä, jotta nuorella on tilaa hakea omaa paikkaansa ja riittävän lähellä, tuomassa turvaa ja tarvittaessa syli avoinna.

Aina ei kaikki mene niin kuin toivoisi. Elämä on haavoja, säröjä, epätäydellisyyttä. Nuorilla ja meillä vanhemmilla. Aina ei pysty eikä voimat riitä.

Ja vaikka koti tarjoaisi parhaat mahdolliset lähtökohtat, saattaa nuori hukata suunnan.

Silloin on äärimmäisen arvokasta, että tueksi löytyy myös osaavia ja välittäviä ammattilaisia. Sellaisia, kuin vaikkapa etsivä nuorisotyöntekijä Anna-Maija Kuusela. (s. 4).

Jokainen nuori tarvitsee aikuisia, jotka näkevät hyvän ja arvokkaan heissä. Jokainen nuori on meille äärettömän arvokas.

Heissä on tulevaisuus.

Mia Palokallio