Kevät on tullut äänineen ja tuoksuineen

Aamulla navettaan mennessä sen huomasin. Keväinen linnunlaulu oli ainut ääni, jonka kuulin. Ai että oli mukava mennä navettaan.

Samalla aloin miettiä kaikkea, mitä kevät tuo tullessaan. Minulle kevät on heräämisen aikaa. Nautin luonnon ja ihmisten äänistä ja siitä uuden kasvun pöhinästä, traktoreiden ja kärpästen pörinästä, mullan ja lannan tuoksusta.

Te ajattelette, oletko sekaisin. Vaikutan olevan, ainakin kun kuuntelee ja lukee nykyihmisten mielipiteitä. Kaiken pitäisi olla hajutonta, mautonta, hiljaista ja näkymätöntä.

Minulle, pienen ikäni maalla asuneelle, kaikki ympärillämme oleva on osa elämää. Illalla on mukava mennä nukkumaan, kun kuulee tavarajunan menevän tavalliseen tapaansa ohi. Aamulla mukava herätä, kun kukko kiekaisee hyvät huomenet ja luonnon linnut pitävät aamukonserttinsa.

Vaikka kevät on kiireistä aikaa, elämän merkki on, kun traktori pyörii pellolla. Puhtaan koivun tuoksu naapurin piipusta saa miettimään nuotiomakkaraa. Kärpäset ovat lintujen ruokaa ja lanta haisee vain sen hetken, kun sitä ajetaan. Sen jälkeen se tekee työnsä uuden kasvun voimana.

Jos sinulla sitten on vain meteliä, hajuja, pölyjä ja kettumaisia naapureita, jotka eivät hoida pihojaan ja jotka ihan sinun kiusallasi pitävät elukoita ja nostelevat tukia. Jos kaikki muut naapurit ovat kenkkuja ja tekevät kaiken sinua kiusatakseen ja ryökäleet vielä keskenään tulevat niin hyvin toimeen, kannattaa lukea vielä hetki.

Kysymys on asenteesta. Voin kyllä myöntää, että aina ei minullakaan kaikki ole hyvin, mutta kun päättää, että lasi on puoliksi täysi ja pyrkii ajatuksissaan ja teoissaan sitä toteuttamaan, ovat asiat aina lopulta paremmin. Olen viime aikoina oppinut, että pitää olla omat asiat todella hyvin, että voin toisia ruveta moittimaan. Riittää, että katson peiliin ja yritän korjata omia asioitani.

Toivon, että niin tekisivät myös muut. Ja opettelisivat sietämään asioita vähän paremmin, kerranhan täällä vain eletään ja mitään ei lopulta mukaan saada.

Heli OjalehtoNivala