Kutsumattomia vieraita

Vihreät ruusukirvat piiloilevat ruukkuruusun lehden alapinnalla. Niiden torjunta onnistuu 10-prosenttisella mäntysuopaliuoksella tai kaupan pyretriinivalmisteilla. Kuvat: Säde Aarlahti 

Talven tullen on huonekasvienkin tultava toimeen melko vähässä valossa. Vaikka tutut muratit, juorut ja kiinanruusut ovat sopeutumisen mestareita, muistuttavat olot ikkunalaudoilla yhä vähemmän niiden luontaisia kasvupaikkoja.

Lisää ahdinkoa syntyy lämmityskauden alkamisesta, sillä talvinen huoneilma kuivuu usein huonekasveille liikaa.

Niinpä ne käyttävät energiansa sinnittelyyn, ja kasvien luontainen vastutuskyky laskee. Etenkin ohutlehtisiä kasveja kannattaakin talvikaudella tarkkailla pienten otusten varalta.

Pienet hyönteiset kantautuvat kasvien lehdille usein ihmisten tai toisten kasvien välityksellä, kaupan leikkokukkien tai hedelmien mukana tai suoraan ulkoilmasta.

Huonekasvien yleisimpiä tuholaisia ovat lehtikirvat, kilpikirvat, vihannespunkit ja ripsiäiset. Niistä tunnistettavimpia lienevät pulleat, silmin havaittavissa olevat lehtikirvat, jotka kerääntyvät ryppäiksi kasvien varsiin ja latvuksiin. Ryppäiden väritys kuitenkin vaihtelee lajista riippuen. Niinpä lehtikirvat voivat olla kellanoransseja, vihreitä tai mustia. Joskus aikuisilla kirvoilla on siivet, joskus taas ei.

Hyönteisten tarkka tunnistus vaatiikin melkoista harrastuneisuutta.

Keittiön ikkunalla riittää onneksi vähempikin. Monet tuholaisista voi havaita, tunnistaa ja torjua niiden aiheuttaman vioituksen mukaan. Ensimmäiset merkit pienistä pahantekijöistä näkyvät usein kasvien uusimmissa lehdissä, jotka käpristelevät tai saavat pinnoilleen vaaleita pilkkuja.

Joskus lehtien pinnoille ilmestyy myös tahmeaa kirvojen mesikastetta tai valkeaa nukkaa, joka kertoo villakilpikirvojen hyökkäyksestä. Vihannespunkkien olemassaolon taas huomaa hennosta, vaaleasta seitistä, jota hämähäkin kaltaiset hyönteiset kehräävät kasvien lehdille ja varsiin.

Kasvin lehtien riippuminen, lehtikato tai lehtien kellastuminen puolestaan eivät useinkaan ole merkkejä tuholaisista, vaan vedosta, kuivuudesta tai liiallisesta kastelusta.

Jos tuholaiset onnistuu havaitsemaan varhain, on niiden torjuntakin yleensä melko helppoa. Välillä torjunnaksi riittää jopa kasvin eristäminen ja lehtien puhdistaminen lämpimällä vedellä tai kostealla pyyhkeellä. Useimmiten avuksi kannattaa ottaa kuitenkin laimea mäntysuopaliuos tai kaupan torjunta-aine.

Olennaista on puhdistaa hyvin lehtien alapinnat ja hankalat sopukat lehtien tyvillä ja versojen haaroissa. Käsittely on syytä uusia vähintään parin viikon ajan muutaman päivän välein, jotta kaikki hyönteisten kehitysvaiheet saadaan tuhottua.

Hyönteisten elämää voi hankaloittaa sumuttamalla kasveja tai nostamalla ruukut aika-ajoin suihkuun, jossa lehdet saa huuhdottua puhtaiksi pölystä ja yksittäisistä syöpäläisistä. Nukkapintaisten kasvien ja kaktusten suihkutus ei onnistu, mutta niidenkin seuraksi voi nostaa laakean vesimaljan, jonka vesi haihtuessaan lisää ilmankosteutta ja heikentää tuholaisten oloja.

Säde Aarlahti