Halkeamia palkeissa

Maatalous- ja eurotukivääntöjen lomassa Brysselissä tapahtuu myös monenlaista oikeasti mielenkiintoista.

Syksyn kuumin skandaali on tietysti koko EU-komissiota vavisutteleva ”nuuskagate”.

Saaga alkoi lokakuun puolivälissä kun maltalainen terveyskomissaari John Dalli ilmoitti yllättäen eroavansa komissaarin paikalta. Eron takana oli Dalliin liitetty korruptioepäily.

Ruotsalaisen nuuskavalmistajan Swedish Matchin ilmiannon mukaan Dallin tuntema maltalainen liikemies Silvio Zammit oli pyytänyt firmalta 60 miljoonaa euroa vastineeksi nuuskan myyntikiellon poistamisesta EU:ssa.

Dalli lensi komissiosta kuin leppäkeihäs ja kaikki näytti selvältä.

Sitten alkoi kuulua kummia. Julkisuuteen vuosi salaperäinen sähköpostiviesti. Sen mukaan ruotsalaiset nuuskalobbarit olisivat itse tarjonneet Zammitille rahaa samaan aikaan kun olivat käräyttämässä Dallia.

Sitten ilmoitti erostaan EU:n petosvirastoa Olafia valvovan lautakunnan puheenjohtaja. Olaf on vastuussa ex-komissaaria koskevasta tutkinnasta.

Viimeistään salaliittoteoriat saivat tulta, kun selvisi, että pari päivää Dallin eron jälkeen tupakanvastaisten järjestöjen tiloihin Brysselissä oli murtauduttu.

Nyt kaikki on paksun savun peitossa.

Dalli tuskin oli suhmuroinnista niin autuaan tietämätön kuin hän itse väittää. Voi kuitenkin olla, ettei hänellä ollut syytä ottaa sirkusyrittäjänä uraa tehneen Zammitin tökeröä lahjuspyyntöä kovin tosissaan. On vaikea uskoa, että kukaan maksaisi epämääräiselle liikemiehelle 60 miljoonaa siksi että hän sanoo tuntevansa komissaarin.

Dalli itse syyttää tupakkayhtiöitä ansan virittämisestä. Villi syytös, mutta ei täysin mahdoton kun ottaa huomioon mitä on tapahtunut. Dalli oli tiettävästi kiristämässä tupakkamainontaa koskevaa lainsäädäntöä.

Konnan roolia on tarjottu myös komission puheenjohtajalle Jose Manuel Barrosolle, joka osoitti ilmeisiä diktaattorin elkeitä potkiessaan Dallin ulos komissiosta ja haukkuessaan tämän myöhemmin avoimessa kirjeessä.

Suomessa on viime aikoina keskusteltu hallinnon ja etujärjestöjen läheisistä suhteista.

Brysselissä jokasyksyiseen vääntöön EU-virastojen tilien hyväksymisestä on jo totuttu.

Ennen tilien hyväksyntää mepit läksyttävät virastojen pomoja näiden läheisistä kytköksistä alan lobbareihin.

Jostain syystä lääkeviraston johtoon päätyy entisiä lääkefirmojen johtajia, kemikaaliviraston johtoon kemianteollisuuden ammattilaisia ja ympäristöviraston huipulle entisiä ympäristöaktivisteja.

Tänä vuonna kiusalliseen valoon joutui EU:n ympäristönsuojeluviraston pääjohtaja Jacqueline McGlade.

Ensin McGlade joutui meppien syytösten takia eroamaan ympäristöjärjestö Earthwatchin johtokunnasta. Sitten kävi ilmi, että ympäristöjärjestö Worldwatch sai käyttää ilmaiseksi viraston Kööpenhaminassa sijaitsevia toimitiloja.

Närää herättivät myös hintavat koulutusmatkat Karibialle, joiden järjestäjänä toimi,

yllätys, yllätys, –ympäristöjärjestö Earthwatch.

Ranska sai syyskuussa hetkellisen voiton taistelussaan Strasbourgin puolesta, kun Brysselissä sijaitsevan EU-parlamenttirakennuksen istuntosali jouduttiin romahdusvaaran takia evakuoimaan.

Syyksi olisi helppo epäillä ranskalaisten sabotaasia. Sitä vastaan tosin puhuu se, että myös Strasbourgissa sijaitseva parlamenttirakennus oli hiljattain käyttökiellossa katosta putoilevien rakenteiden takia.

Puurakentamisen puolustajien ei kuitenkaan kannattaisi paljon naureskella.

Romahdusvaaran syynä nimittäin ovat kupolin puisista kannatinpalkeista löytyneet halkeamat.

Luulisi betonilobbareille löytyvän argumenttia kerrakseen.

EU-kokoukset venyvät nykyään niin pitkään, että jopa triathlonisti Alexander Stubb (kok.) on uupunut yöllisiin istuntoihin.

Ainakaan ruokajuomien puutteesta osanottajat eivät joudu kärsimään.

Itävaltalaisen mepin Martin Ehrenhauserin kirjalliseen kysymykseen toimitetun vastauksen mukaan EU:n neuvoston kellarissa on yhteensä 27 223 pulloa viiniä ja 1 035 pulloa väkeviä. Hätävarana kadun toiselta puolelta EU-komissiosta löytyy vielä 15 500 pulloa rypälejuomaa ja 935 pulloa väkeviä.

EU-asioissa pitää kuitenkin muistaa suhteellisuus.

Yhtä EU-kansalaista kohti komission viinikokoelman arvo on vaivaiset 0,05 senttiä, kun esimerkiksi surullisenkuuluisista eduskunnan 100-vuotisviineistä jokainen suomalainen joutui pulittamaan toista senttiä pelkkiä oikeudenkäyntikuluja!