Rakkaat räsymatot

Vanhoista vaatteista leikattujen kuteiden väreissä riittää valikoimaa. 

Maton voi päätellä myös hauskalla, hapsuja kestävämmällä tupsulla. 

Räsymatoissa käytettävät loimet ovat kalastajalankaa. 

Räsymatto herättää lämpimiä tunteita. Melkein jokainen liittää rievuista kudottuihin raitamattoihin muistoja mummolasta, kesäisistä matonpesuretkistä ja kotoisista kodeista.

”Räsymatto sopii suomalaiseen kotiin, varsinkin maalle”, tiivistää tekstiiliartesaani Elina Hassi.

Teollisten mattojen tulo kauppoihin syrjäytti itse kudotut matot, mutta viime vuosien käsityöinnostus ja kierrätysmuoti ovat tuoneet räsymatot takaisin suomalaiskotien sisustukseen.

Työväenopistoissa järjestetään kudontakursseja, kirpputoreilta räsymatot viedään käsistä ja kudonta-asemille jonotetaan, kertoo Hassi, jonka omista käsistä on vuosien varrella syntynyt satoja metrejä mattoja omille ja muiden lattioille.

Alun perin räsymattoja kudottiin paitsi lattian lämmikkeeksi, myös päiväpeitteiksi, puusohvien pehmukkeiksi ja hevosen loimiksi.

Kuteiksi käytettiin vanhoja vaatteita ja kankaita. Kun mitään ei ollut varaa heittää hukkaan, kaikki käytettiin tarkkaan hyväksi.

”Vanhoista matoista on löydetty jopa kalaverkkoa”, Hassi kertoo.

Teollisten kankaiden tulon myötä kutominen yleistyi niin, että paperin valmistukseenkin käytettävästä lumpusta alkoi aika ajoin olla pulaa.

Hassi haluaa vaalia räsymaton alkuperäistä henkeä myös omissa matoissaan eikä suostu käyttämään kaupan valmista kudetta töissään. Kaiken pitää olla kierrätettyä.

”Ennen vanhaan mattojen värimaailma on hailakampi mutta nykyään tekstiilejä on tarjolla paljon, joten väreillä voi leikitellä raidoissa loputtomasti.”

Raitoja tarkasti tutkiessa räsymatoista erottuvat eri aikakausien kuosit ja värit.

Hassi seurasi jo lapsena, kun äiti kutoi mattoja. Myöhemmin perintöjä saadut kangaspuut ovat kulkeneet mukana asunnosta toiseen.

Rakkaus räsymattoihin roihahti ilmiliekkiin, kun Hassi muutti miehensä kanssa vanhaan, vuosisadan alussa rakennettuun kyläkouluun 14 vuotta sitten.

”Isossa talossa mattojen tarve oli moninainen. Silloin rupesin kutomaan ihan toden teolla”, Hassi kertoo. Myöhemmin räsymattorakkaudesta syntyi kirjakin.

Kutomisen Hassi aloitti omista ja sukulaisten vanhoista vaatteista leikatuista kuteista.

”Aluksi tunsin kaikki kuteet. Kutoessa pistin merkille, että tässä menee nyt Riston vanhat verkkarit, tässä Lauran vanha yöpuku...”, Hassi kertoo.

Entisen koulun lattioilla lepäävien mattojen pituus ja raitojen värit on suunniteltu kuhunkin tilaan sopiviksi – siinä piilee uniikin maton juju.

Keittiössä harmaanvihreiden kaapinovien sävy toistuu maton raidoissa. Ruokailutilan raikkaanrohkea kukkatapetti on antanut sävyt keltaiselle raitamatolle.

”Tuolta erotan vielä ainakin vanhan kesämekkoni, päiväpeiton ja ainakin yhdet verhot”, tekijä tiirailee lattianrajaan.

Kierrätysmateriaalit tekevät jokaisesta matosta yksilöllisen. ”Sävyt eivät ole koskaan täsmälleen samat matoissa, sillä kuteiden materiaalit vaihtelevat.”

Se tuo myös haastetta työhön. Esimerkiksi farkkukangas on usein liian paksua, lakanat ovat taas kuluneet keskeltä, Hassi selittää.

”Jos mielessä on jokin aivan tietty väri, materiaali on usein väärä. Parasta on pehmeä puuvilla, mutta kaikki materiaalit käyvät, kunhan ne sekoitetaan tasaisesti.”

Työ alkaa kokoamalla sopivan värisiä kuteita yhteen ja katsomalla, millaista materiaalia on tarjolla. Joskus mielessä on tietty malli, jonka Hassi on piirtänyt paperille.

Entiseen luokkahuoneeseen sijoitetuille mattopuille on syntymässä veden sävyistä inspiraationsa saanutta mattoa. Vanhasta kylpytakista tehdyistä kuteista muodostuu harmaa raita.

”Tärkeintä on, että loimi on tasainen, silloin kuteet saa lyötyä mattoon napakkaan ja tiukkaan”, Hassi näyttää ja paukauttaa loimien väliin pujotettua harmaata kudetta tiukasti työhön.

Loimien leveys määrittelee myös maton leveyden, pituuden sanelee matolle suunniteltu paikka.

”Räsymaton kuuluu olla kapea ja pitkä. Ennemmin niitä laittaa vaikka kaksi rinnakkain isossa tilassa.”

Kuteita kuluu noin kaksi kiloa neliömetrille valmista mattoa.

Kun Hassi alkoi kymmenen vuotta sitten kutoa mattoja myyntiin, kuteiksi tarkoitettuja vaatteita alkoi tulvia ovista ja ikkunoista.

”Ihmiset luovuttavat auliisti kaapin pohjalle jääneitä vanhoja vaatteita, kun niille ei ole enää käyttöä, mutta ei niistä ole oikein raaskinut luopuakaan”, Hassi kertoo.

”Räsymattoa pidetään kunniakkaana loppusijoituspaikkana vanhalle vaatteelle.”

Kudemateriaalien suhteen eletään räsymatoille otollista aikaa: vaatepaljous ja nopeasti vaihtuva vaatemuoti pitävät huolen, että käytettyjä vaatteita riittää kutojille.