Lankavärjäri Tuulia Salmela, Oulun Haukipudas
Tuulia Salmelan mielestä värien pitää olla meheviä, ei valjuja. ”En halua tehdä mitään vasemmalla kädellä. Jos väristä tulee kuin pesussa haalistunut, värjään uudestaan.” Pekka Fali15.2.201715:00
”Lopetan tämän homman just sinä päivänä, kun en keksi enää uusia värejä. On aivan ihana tulla töihin, kun täällä on näitä värejä.
Päivääkään en ole saanut koulutusta tähän hommaan. Läksin Oulun yliopistoon lukemaan sähköinsinööriksi, mutta kahden vuoden päästä totesin, että paskat, ei minusta tule insinööriä. Sitten luin Suomen ja Skandinavian historiaa ja valmistuin maisteriksi.
Sen alan töitä en ehtinyt tehdä, sillä siippa sai komennuksen Yhdysvaltoihin.
Olen tehnyt pienen ikäni käsitöitä. Seattlessa yksi kaveri opetti minut ensin kehräämään ja sitten värjäämään lankoja. Joka viikko yhtenä päivänä värjättiin, ja neulojatutut pyysivät värjäämään niillekin. Se lähti ihan lapasesta.
Syksyllä 2009 palasin Amerikasta mukana niin paljon värjättävää ja myytävää tavaraa, että piti perustaa firma. Neljä vuotta tein työtä omassa keittiössä, mutta lopulta elin ja hengitin lankaa niin kovasti, että työ piti saada pois kotoa.
Nyt yritykseni on Rauma-Repolan kerrostalon kellarissa vanhan päiväkodin tiloissa. Nimesin sen Louhittaren luolaksi, sillä olen hulluna Taruun sormusten herrasta ja Kalevalaan.
Täällä on värjäämö, linkoomo, kuivaamo, varasto, työhuone, studio ja myymälä. Teen laidasta laitaan kaiken itse.
Kaksi kertaa kuukaudessa järjestän neulemiittejä, joista tieto kulkee Facebookissa ja Instagramissa.
On kauhean kiva, kun ei tartte kuin imuroida ja keittää kahvit ja ihmiset tulevat tänne. Istutaan, neulotaan, puhutaan läpi lapset ja lemmikit, parisuhteet ja työasiat. Ne ovat sellaisia nykyajan ompeluseuroja, itketään ja nauretaan.
Enimmillään meitä on 25, osa tuttuja, osa uusia. Lauantaimiitit saattavat kestää kuusikin tuntia, ja pikkujoulu venyi kellon ympäri.
Sitten on värjäyspäiviä, jolloin olen kuin räjähtänyt peikko, yltä päältä värissä. Haen langat, laitan ne kattilaan, päälle vettä, väriä ja sitruunahappoa. Kun väri on kiinnittynyt lankaan, huuhtelen ja linkoan, vien kuivaamoon, kieputan vyyhdiksi ja panen vyötteen päälle.
Käytän englantilaisia merinolankoja, saksalaisia sukkalankoja ja suomalaisia villalankoja. Tykkään tavattomasti suomenlampaan villalangasta. Se ottaa värit ihan eri tavalla kuin muut.
Tietysti teen myös kirjanpitoa, päivitän verkkokauppaa, pakkaan tuotteita. Joskus kun kerkiän, neulon, kudon kangaspuilla, korjaan huonekaluja. Teen töitä 8–9 tuntia 5–6 päivänä viikossa.
Olen osannut ajaa itteni burn outin partaalle. Silloin opin, että on pakko ottaa aikaa muullekin elämälle. Uusia värejä ei keksi, jos ei pidä hengähdystaukoja.
Loma voi olla vaikka yksi sunnuntai, jolloin katsoo 12 jaksoa tv-sarjaa putkeen, hakee noutoruokaa ja neuloo. Sitten on päiviä, jolloin neulominen tulee ulos korvistakin. Silloin otan moottorisahan ja raivaan tontin laitaa tai menen kalalle.
Tallennan muistikirjaan väriyhdistelmiä, joita minun täytyy saada tehdä joskus. Voin inspiroitua mistä vain. Esimerkiksi viime keväänä noi hemmetin fasaanit alkoivat huutaa ikkunan alla ja heräsin siihen monena aamuna. Värjäsin fasaanin värisen langan. Sitä seurasivat harakka, tilhi, punatulkku, viherpeippo.
Saan elannon lankojen myynnistä. Minulla on kuluttaja-asiakkaita ja jälleenmyyjiä ympäri Suomea ja yksi jopa Islannissa asti. Jotkut myös lähettävät lankojaan värjättäviksi.
Lankojen laatu on tärkeä. Esimerkiksi sukkalangan pitää kestää. Kävelen sukilla puoli vuotta ja katson, koska tulee reikä.
Värit ovat myös tärkeät. Teollisella valmistajalla voi olla 40 väriä yhtä lankaa, mutta minulla on 270 toistuvaa väriä kartassa. Jos ei löydä sopivaa, voi tilata omansa.
Ei minusta pitänyt kuuna päivänä tulla yrittäjää. Näin, mitä 90-luvun lama teki omille vanhemmilleni, joilla oli sivutoiminen yritys.
Itse aloitin autotalliyrittäjänä, jolla ei ollut alkupääomaa eikä swot-analyysiä. Kaiken, mitä käteen on jäänyt, olen sijoittanut tähän. Lainaa en ole ottanut. Jos intohimo loppuu, pistän pillit pussiin.
Sisäinen palo siihen, mitä tekee on, on paljon tärkeämpi kuin kaiken maailman liiketoiminta-analyysit. Virheitä toki tulee, mutta niistä pitää oppia.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
