Mummon piironki kulkee isältä pojalle

Roland Thürkauf lupaa entisöidyille huonekaluille pitkän iän, jos niitä kohtelee hyvin. 

Vanha arvossaan

Lipaston pitää olla tänä vuonna suoralinjainen ja suuri, ensi vuonna koristeellinen ja hento. Vai pitääkö? Eikö huonekalun voisi hankkia niin, että se palvelisi vielä lastenlapsia.

Porvoon vanhan aseman yrittäjien mielestä voi. Heidi Kangas maahantuo täyspuisia tammi- ja kirsikkahuonekaluja ja entisöijä Roland Thürkauf korjaa vanhat huonekalut ehommiksi kuin uudet.

Kangas ei pidä sanasta ”trendi”, kun puhutaan huonekaluista. Pöydät, tuolit ja kaapit eivät voi mennä sykleissä.

”Mitä meillä on antaa lapsillemme perinnöksi? Entisaikaan mummo osti hyvää laatua tai teetti huonekalut. Kun lapsi istuu mummolta perityssä pöydässä, hän muistaa samalla, miten mummo antoi mehua ja yhdessä juotiin. Perintöhuonekalut ovat niin arvokkaita, ettei niistä luovuta”, Kangas pohtii.

Moni kuluttaja ei edes tiedä ostavansa huonoa laatua, kun hyllyä myydään kirsikkana tai koivuna, mutta oikeasti tuotteessa on lastulevyn päällä vain ohut viilu puuta. Sellainen ei kestä isältä pojalle.

Kangas on koulutukseltaan sosiaalipsykologi, mutta antautui vuosi sitten kokonaan huonekalukauppiaaksi. Ranskalaisen huonekaluvalmistajan hän löysi messuilta.

Kankaan edustamat mööpelit eivät ole halvimmasta päästä, mutta kauppias uskoo, että laatu myy. Hän on huomannut, että etenkin nuoret haluavat kestävää ja omaperäistä.

”Näitä päätöksiä voi tehdä hitaasti, sillä hankinnat ovat lähes ikuisia. Näinä epävarmuuden aikoina kodin merkitys korostuu ja siihen halutaan panostaa.”

Asemarakennuksen toisesta päästä kuuluu naputus. Verhoilija Roland Thürkaufilla on työn alla vanha tuoli. Puuosat ovat osittain rikki, lakkapinta kulunut ja verhoilu repaleinen. Thürkaufin käsissä tuoli saa uuden elämän.

Sveitsiläissyntyinen mestari on kunnostanut suomalaisille huonekaluja Porvoossa 20 vuotta. Työ puhuu puolestaan, sillä tilauksia on yli puoleksi vuodeksi eteenpäin.

Entisöity huonekalu voi maksaa enemmän kuin uusi, mutta siitä tulee uuden veroinen ja lisäksi asiakas saa hyvän mielen vanhan tavaran pelastamisesta.

”Monelle on yllätys, miten hieno huonekalusta tulee. Uskaltaako tähän edes istua, he kysyvät. Mutta haluan tehdä laatua, ja kyllä nämä käyttöä kestävät.”

Entisöijää kuitenkin ihmetyttää, miten moni kohtelee antiikkihuonekalujaan huolimattomasti. Lapset saavat pomppia jouset rikki ja aikuiset keikkuvat tuolin takajalkojen varassa.

”Nämä kestävät normaalilla istumistyylillä tosi pitkään. Mutta pitää miettiä, miten vanhaan tuoliin tai sohvaan istuu, antaa huonekalulle sille kuuluva arvo.”