Ulkohuussi on poliittinen asia

Maalla asuvat ihmiset tuntevat usein, että valtakunnan suurissa tiedotusvälineissä halveksitaan maalaisia. Niin myös todella tapahtuu. Joskus ainakin.

Helsingin Sanomat, Yle ja MTV3, Alma Median lehdet ja Suomen Kuvalehti kirjoittavat usein juttuja, joita ei voi parhaalla tahdollakaan pitää maaseutumyönteisinä. Päinvastoin, jutuista tihkuu usein peitelty tai peittelemätön ilkeily ja piikittely, jopa suoranainen ylenkatse maaseutua kohtaan.

Olisi väärin sanoa, että koko valtamedian kaikki jutut olisivat sitä yhtä ja samaa. Niin ei asian laita suinkaan ole. Mutta juuri nämä ylenkatseelliset, todellisuudelle vieraat jutut ärsyttävät ihmisiä maalla. Ymmärrän kyllä hyvin, miksi.

Maaseutu ja ruoka olivat aikoinaan takuuvarma poliittisen riidan kohde. Sosialidemokraatit ja keskusta kamppailivat maaseutuasioista korkealla profiililla. Kun demarit haukkuivat maaseutua ja keskusta sitä kehui, molempien kannatus kasvoi.

Poliittinen riitahan aloitetaan usein sitä varten, että saataisiin omiin joukkoihin reippautta. Näin teki SDP äskettäin eläkeiän nostoa koskevassa asiassa.

SDP teki aikoinaan, yhdessä SAK:n kanssa tietenkin, pari kertaa vaalikaudessa riidan ruuan hinnasta. SDP-SAK halusi laskea maidon ja leivän hintaa ja väitti, että maata viljelevät maalaiset rikastuvat kaupunkilaisten kustannuksella. Keskusta taas halusi korottaa tuottajahintoja, mikä merkitsi myös kuluttajahintojen nousua.

Hallitukset kaatuivat ja nousivat ruuan hinnan kanssa. Politiikassa oli sanasto, joka viittasi ruokaan. Kun Ahti Karjalaisen kansanrintamahallitus kaatui, puhuttiin korppusodasta. Kun hallitus istui Smolnassa ja yritti välttää kaatumisen, oli kysymyksessä iltalypsy.

Ruuan hinta ratkaisi usein myös vaalit. Entinen valtiovarainministeri Ahti Pekkala muisteli joskus, että kahvin hintaa laskettiin kaksi viikkoa ennen vaaleja 20 penniä kilolta. Näin tehtiin politiikkaa, Pekkala veisteli.

Kauas on näistä ajoista etäännytty. Kun keskustan ja kokoomuksen hallitus aikoo laskea ruuan verotusta ja siis hintaa, sitä vastustaa kiivaimmin SDP. Eikä tämä ei ole ainoa asia, jossa poliittiset kannat ovat vaihtuneet puolueilla kokonaan toisiksi.

Maaseudun ihmiset sanovat usein, että valtamediassa ei tunneta enää maaseutua eikä elämää. Se epäilemättä pitää paikkansa.

Politiikassa tehdään kummallisia asioita, joita tavallinen kansa ihmettelee aiheestakin. Jonkin hyttysen suojeluun saatetaan käyttää virkamiesten aikaa vuositolkulla, vaikka koko homma on täysin turhaa. Maalainen ajattelee, että luonto on kyllä oppinut hoitelemaan erilaiset ötökät omalla tavallaan. Ei niiden kohtaloa virkamies voi ratkaista.

Erilaiset kiellot ja rajoitukset lisääntyvät ja haittaavat ihmisten elämää. Kun sudet ja karhut tulevat pihapiiriin, tuntuisi luonnolliselta, että ne peloteltaisiin vähän kauemmaksi ja harvennettaisiin kantaa. Mutta teepäs niin, niin jo on virkavalta pihassa kertomassa, että se on laitonta.

Maalainen ajattelee luonnollisesti, että jos susia pitää sietää maalla, niin on niitä oltava kaupungissakin. Jostain syystä virkavalta ei kuitenkaan päästä niitä asutuskeskuksiin. Nehän voisivat aiheuttaa siellä haittaa ihmisille.

Kun hallitus päättää sijoittaa yhden viraston Kuopioon, koko pääkaupunki suree tapahtumaa. Kuopioon muuttamaan joutuvia surkutellaan, hyvä ettei uhata koko maata yleislakolla.

Maalainen miettii, että kukaan ei herätellyt kansanliikkeitä silloin, kun miljoona ihmistä lähti idästä ja pohjoisesta etelään. Miksi nyt yhtäkkiä toiseen suuntaan tapahtuva muutto on niin kauheaa.

Etääntyminen elämän realiteeteista ei ole pelkästään suomalainen ilmiö. Hollannin kouluissa tehtiin äskettäin tutkimus siitä, mitkä eläimet hollantilaislasten mielestä ovat maassa eniten uhanalaisia.

Hollantilaislapset tiesivät, että pahiten uhanalaisia ovat leijona ja lehmä. Aika hyvin tiedetty.

Maaseudun asema politiikan keskiössä on muuttunut. Vaikka ruuan hinnalla saatetaan vieläkin tehdä politiikkaa, olemme irronneet korppusotien ajasta. Myös SDP-SAK:ssa on todettu, että näistä vanhoista teeseistä ei enää ole riittävästi käyttövoimaa omaan koneistoon. Maaseutu on menettänyt tai ainakin menettämässä kiistakapulan aseman politiikassa.

Maaseutu on silti poliittinen asia. Ihmiset eivät oikeasti tiedä, mitä maalla tapahtuu, ja se on se ongelma.

Monelle on nykyään yllätys, että maito tuleekin lehmästä eikä kaupasta. Kaikki lapset eivät tiedä, että lihapullat tehdään kuolleesta eläimestä. Kun he sen kuulevat, loppuu lihan syönti siihen paikkaan.

Vanha kunnon maatalousriita SDP:n ja keskustan välillä oli konkreettinen ja selkeä asia. Siihen oli helppo ottaa kantaa ja tulla mukaan.

Tälle uustietämättömyydelle ja uusavuttomuudelle on paljon vaikeampi tehdä mitään.

Millä ihmeellä selität nykyajan ihmiselle, että ulkohuussi ei todellakaan saastuta Itämerta.