Kummallinen mieli ja muita sävellyksiä
KARI salonen Petri Laaksosen mielestä suomalaisuuden tärkeimpiä arvoja ovat avara maa ja kaunis luonto. Niistä puhuvat myös monet vanhat runot.25.11.200915:00
Petri Laaksonen sai tänä syksynä yllättyä. Vanhat suomalaiset runot alkoivat elää sävellyksinä ja saivat väen liikkeelle ja liikuttumaan.
Petri Laaksonen
”Paimion pellavapää” lauloi pienestä pitäen muun muassa karjalaisten kesätapahtumissa ja koulun juhlissa.
Haaveili poptähden ja kanttorin urasta, mutta opiskeli opettajaksi, koska Sibelius-akatemia tuntui liian juhlalliselta maalaispojalle.
Ponnahti julkisuuteen vuonna 1994 Täällä Pohjantähden alla -kappaleella.
Säveltänyt musiikkia laidasta laitaan: euroviisuja, gospelia, joulu- ja lastenlauluja.
Julkaissut liki 20 omaa ja kokoelmalevyä.
Minun mieleni on niin kummallinen kuin meri kuutamolla. En tahtois ma touhuun ihmisten ja en tahtoisi yksin olla”, runoili Eino Leino 90 vuotta sitten. Säveltäjä ja lauluntekijä Petri Laaksonen samaistuu Leinon tuntoihin.
”Olen viettänyt kesiä mökillä Paraisilla kaksitoista vuotta ja säveltänyt Paimion kesäteatteriin musiikkia monena kesänä. Kun viimeisen näytelmän jälkeen lähtee sieltä kotiin, iskee alakulo ja haikeus. Ymmärtää, että aktiivinen elämä on minulla Helsingissä, mutta sisällä sykkii kaipaus juurille. Se on kai sitä kotiseuturakkautta.”
Meri kuutamolla -runo on noussut hitiksi Laaksosen uudella Vanha laulu -levyllä. Se on myös säveltäjän suosikki, sillä hän on rakastunut meren tuoksuun ja ääniin Paraisten kesien myötä.
Laaksosta puhuttelevat myös Lauri Pohjanpään runot Lapsuuden maa ja Väsyneet kädet.
”Myös Lapsuuden maassa ilmenee lämmin side omiin juuriin. Lapsuus näyttäytyy niin huolettomana – ’siellä oli maailman kauneimmat ne sinipunakukkaiset pellot’ – että vuosikymmenten päästä kuuntelen tätä varmaan itsekin ihan itkien.”
Väsyneet kädet -runoon Laaksosen äiti pyysi pojaltaan sävellystä jo vuosia sitten, mutta Petri ei tohtinut. Puhutaanhan runossa kuolleesta äidistä. Nyt Petri kuitenkin laulaa runon ja äiti on sitä kuulemassa, samoin kuin 87-vuotias äidinäiti.
”Siitä tuli ihan killerilaulu. Puolessavälissä viimeistään alkaa kuulua niiskauksia siellä täällä, kun olen esittänyt sitä.”
Runot herkistävät esiintymistilanteessa myös laulajaa, mutta oman liikutuksensa hän saa kuriin keskittämällä ajatuksensa joko näkkileipään tai autonrenkaisiin. Itsensä hallintaan pystyy, kun osaa tekstit varmasti ulkoa ja on kokenut tulkitsija.
Laaksosen syksy on ollut kiireinen. Älä elämää pelkää -kiertue on vienyt miestä runonlaulantaan ympäri Suomen. Myös tiedotusvälineiden kiinnostus on ollut ennen näkemätöntä, vaikka ensi alkuun idea runojen levyttämisestä ei ottanut tuulta. Vasta neljäs levy-yhtiö innostui asiasta.
Laaksosen mielestä runolaulujen suosio kertoo siitä, että ihmisillä on side näihin suomalaisuuden aarteisiin, jotka ovat syntyneet silloin, kun kansallinen identiteetti on muodostunut. Runoilijat sanoittivat sen, mitä on olla suomalainen.
Kahdentoista runon valitseminen tuhansien joukosta ei ollut helppoa. Laaksonen vietti kesän 2008 kirjaimellisesti kuolleiden runoilijoiden seurassa. Hän lainasi kirjastosta kymmeniä kiloja runokirjoja, joista poimi itseään puhuttelevia ja lauluiksi taipuvia säkeitä ja istui pianon ääreen fiilistelemään.
Näin Eino Leinon, Kaarlo Sarkian, Uuno Kailaan ja Lauri Pohjanpään runot saivat uuden elämän. Laaksosen toive on, että laulujen avulla runot tallentuisivat ihmisten muistiin ja muutkin alkaisivat laulaa niitä. Poissuljettua ei ole sekään, että syntyisi vielä toinen runolevy, sillä niin paljon hyviä runoja jäi vielä vaille säveliä.
Laaksonen, 47, on asunut Helsingissä lähes koko aikuisikänsä, mutta syntynyt Sauvossa, elänyt nuoruutensa Paimiossa ja opiskellut Turussa. Ikääntyessään hän on huomannut kaipaavansa entistä enemmän maaseudulle, luontoon ja raittiiseen ilmaan.
”Maaseudun tuoksu on tuttu eri vuodenaikoina. Siitä tulee lämmin olo rinnan alle.”
Kesämökki Paraisilla on Laaksosen henkireikä ja mummun maatila Sauvossa rakas paikka, johon Petri menee aina jouluisin äitinsä ja veljensä kanssa.
”Mummu leipoo edelleen karjalanpiirakoita kaksi kertaa viikossa. Mummun perunapiirakoita, lanttulaatikkoa ja karjalanpaistia ei voita mikään. Lapsena veljen kanssa ihmeteltiin, miksi mummu ei perusta baaria, kun se tekee niin hyvää ruokaa. Siis baari, sinne Sauvon perukoille!”
Ennen joulua Laaksonen kiertää Suomen vielä toiseen kertaan. Joulukiertueella pääosassa ovat joululaulut, joista niistäkin suurin osa on Laaksosen omia sävellyksiä. Toki mukaan mahtuu muutama perinteinen joululaulu ja tänä vuonna ehkä myös vanha runo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
