Itämeren kuormituksen kimppuun kalkilla

Itämeren rantavaltioiden ministerit sopivat viime viikolla uusista päästövähennystavoitteista Itämeren suojelukomission kokouksessa. Suomen osalta fosforin ja typen päästövähennystavoitteet kasvoivat kaksinkertaisiksi aiemmin sovituista.

Tämä on suuri haaste sillä erityisesti fosforihuuhtoutumien leikkaaminen nopealla aikataululla on vaikeaa. Vanhojen fosforireservien pienentäminen on työlästä ja aikaa vievää, sillä peltoalueilta huuhtoutuu kiintoainesta, vaikka maataloustuotanto lopetettaisiin kokonaan.

Yksi vaihtoehto maatalouden vesistökuormituksen vähentämiseksi on rakennekalkitus. Se vähentää maan eroosioalttiutta ja vahvistaa pellon mururakennetta. Maamurujen kestävyyden paraneminen puolestaan vähentää maa-aineksen liettymistä veteen.

Koska huonorakenteisilla mailla pääosa fosforivalunnasta kulkee juuri kiintoaineksen mukana, fosforivalunta vähenee rakennekalkituskäsittelyllä merkittävästi. Tutkimuksissa tästä on saatu hyviä tuloksia ja menetelmä on käytössä jo Ruotsissa. Suomessa menetelmän yleistyminen on kiinni osin uudesta ympäristökorvausjärjestelmästä.

Käsittely sopii toimenpiteenä kaikille savimaille ja varsinkin vesistöjen varrella. Erityisen hyvin se sopii kuitenkin pelloille, joiden fosforipitoisuus on lisäksi korkea. Näillä lohkoilla on eniten voitettavissa niin ympäristön kuin viljelijänkin kannalta.

Maanparannuskalkituksen tapaan myös rakennekalkituksen seurauksena saavutetaan pH-tason nousua happamassa peltomaassa, mikä osaltaan edesauttaa jo maaperässä ennestään olevien ravinteiden käyttökelpoisuutta kasveille. Merkittävänä hyötynä voidaan pitää myös savimaiden vesitalouden paranemista: rakennekalkitut savipellot kuivuvat keväisin nopeammin kylvövalmiuteen.

Anne-Mari Aurola

Timo Kanerva

Nordkalk Oy Ab