Yliö: Talousmetsien luonnon tilan parantamiseen tarvitaan meitä kaikkia

Ennallistamiskohde. Kuvituskuva. Kuva: Lari Lievonen

Valtaosa Suomen metsistä on talouskäytössä. EU:n ennallistamisasetus edellyttää luonnon tilaa parantavia toimia myös niissä.

Suomessa on vahvaa kokemusta monimuotoisuuden huomioimisesta ja vahvistamisesta osana arkista metsänhoitoa vakiintuneiden käytäntöjen, metsänhoidon suositusten ja sertifiointien pohjalta. Ennallistamisasetuksen vaatimuksiin vastaavia toimia voidaan rakentaa tälle työlle.

Vaikka suunta on monin paikoin oikea, parannettavaa riittää. Ennallistamisasetuksessa vaadittua metsäluonnon monimuotoisuuden tilaa ja sen paranemista seurataan metsäindikaattoreilla. Useimpien indikaattoreiden taso on meillä yhä liian matala turvaamaan luonnon monimuotoisuutta pitkällä aikavälillä.

Toimien määrää tulee lisätä ja ne tulee kohdentaa monimuotoisuuden vahvistamisen kannalta oikein. Usein on myös taloudellisesti järkevämpää välttää luonnolle aiheutettavia haittoja kuin korjata niitä jälkikäteen.

Indikaattoreista kaikille pakollinen on yleisten metsälintujen indeksi, joka kuvaa yleisten metsälintujen määrän kehitystä. Lisäksi jäsenvaltioiden on valittava kuusi muuta indikaattoria seitsemästä.

Indikaattorit koskevat kaikkia metsiä pois lukien eri-ikäisrakenteisten metsien osuuden kasvattamistavoitetta, joka koskee vain talousmetsiä. Tavoitteena on parantaa metsäindikaattorien tilaa, kunnes saavutetaan tyydyttävät tasot.

Ennallistamisasetuksen vaatimuksiin vastaavat tavoitteet ja toimet määritellään kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa, jota valmistellaan parhaillaan laajassa yhteistyössä.

Tavoitteena on löytää kustannustehokkaat ja olosuhteisiimme sopivat keinot, joiden avulla asetuksen tavoitteet voidaan saavuttaa ja sovittaa luonnon tilan parantaminen yhteen muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden kanssa. Ratkaisujen tulisi olla käytännönläheisiä, motivoivia, paikallisiin oloihin sopivia ja oikeudenmukaisia.

Metsänomistajat ja metsäalan toimijat tekevät päätökset metsätalouden käytännön toimista. Ennallistamissuunnitelman valmistelussa onkin tärkeää kuulla heitä, joita asetus koskettaa. Yhteistyö ja vuoropuhelu ovat avainasemassa, kun rakennamme kestäviä ratkaisuja – ja siihen tarvitaan meitä kaikkia.

Järjestämme syksyllä tilaisuuksia, joissa on mahdollista vaikuttaa, kysyä ja tuoda esiin omia näkökulmia. Tilaisuuksista kerrotaan maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön verkkosivuilla.

Syksyn aikana valmistelussa valitaan seurattavat indikaattorit ja toimenpiteet, pohditaan tarkemmin seurantaa ja rahoitusta sekä arvioidaan vaikutuksia.

Metsäindikaattoreiden tyydyttäviä tasoja ei tarvitse vielä asettaa, mutta myös niiden alustavia ehdotuksia pohditaan. Ennallistamisasetus mahdollistaa kansalliset tulkinnat ja jatkotyön, jossa voidaan nojata sekä tutkimustietoon että Suomen olosuhteiden huomioimiseen.

Esimerkiksi kuolleen puun määrää voidaan lisätä säästämällä olemassa olevaa lahopuuta ja jättämällä säästöpuita. Puuston monilajisuutta voidaan lisätä sekaviljelyllä, luontaisen taimiaineksen hyödyntämisellä ja säästämällä monimuotoisuudelle tärkeitä puulajeja metsänhoidon eri vaiheissa.

Jatkuvapeitteisellä kasvatuksella voidaan vaikuttaa metsien eri-ikäisrakenteisuuteen. Samalla voidaan vahvistaa myös metsälintuindeksiä. Suomessa käytetään jo nyt lähes aina luontaisia puulajeja.

Haastavimmiksi ovat osoittautuneet kivennäismaiden maaperähiiltä ja metsien rakenteellista kytkeytyneisyyttä koskevat indikaattorit.

Maaperän hiilivarastoa voidaan vahvistaa välttämällä hakkuutähteiden korjuuta ja suosimalla runsaspuustoisia metsiä. Maaperän hiilivaraston muutoksen mittaamiseen liittyy kuitenkin paljon epävarmuutta.

Suomen metsät ovat jo nyt rakenteellisen kytkeytyvyyden mittaamiseen käytetyillä indikaattoreilla varsin kytkeytyneitä. Sitä voidaan tukea ehkäisemällä metsän muuttamista muuhun maankäyttöön ja lisäämällä metsäpinta-alaa.

Koska indikaattoriin vaikuttavat etenkin maankäytön muutokset, esimerkiksi aurinko- ja tuulivoiman sekä siirtolinjojen rakentamisen vaikutuksia tulisi minimoida hyvällä suunnittelulla.

Luonnon tilan parantaminen on paitsi ekologinen tavoite, myös investointi tulevaisuuteen. Monimuotoiset metsät kestävät paremmin ilmastonmuutoksen vaikutuksia, kuten kuivuutta, tuholaisia ja sään ääri-ilmiöitä.

Metsäluonnon monimuotoisuus turvaa elinkeinotoiminnan jatkuvuutta, ja tarjoaa metsänomistajille uusia ansaintamahdollisuuksia hiilimarkkinoista luontomatkailuun. Ennen kaikkea metsäluonnon monimuotoisuus turvaa sen, mikä on meille suomalaisille tärkeää – elinvoimainen metsä. Sen vaaliminen on yhteinen etumme.

Maarit Loiskekoski

ympäristöneuvos

ympäristöministeriö

Katja Matveinen

johtava asiantuntija

maa- ja metsätalousministeriö

Josefiina Tiainen

asiantuntija

maa- ja metsätalousministeriö