Byrokratia ennen kaikkea?

Puhelin alkoi soida, kun sain nimityksen työllisyyskokeilujen selvityshenkilöksi. Moni halusi kertoa, mikä työvoimapalveluissa mättää.

Yksityiskohtainen sääntely tekee vaikeaksi räätälöidä tukea kunkin työttömän yksilöllisiin tarpeisiin. Moni kiertää kurssilta toiselle. Työnantajat eivät saa sujuvasti tietoa työttömien osaamisesta.

Työttömiä patistetaan ”aktivoitumaan”. Mutta jos olet hankkinut harjoittelupaikan ilman viranomaisen lupaa, voit saada ”rangaistuksen” ja menettää etuutesi.

”Älä välitä, emme mekään”, väitti eräs kärjekäs soittaja olevan työvoimahallinnon ”lupauksen”.

Ei savua ilman tulta. Palvelut ovat siirtyneet verkkoon, jonka käyttö ei kaikilta onnistu. Moni työnantaja on siirtynyt henkilöstöyritysten asiakkaaksi. Ne seulovat valmiiksi yrittäjälle muutaman ehdokkaan, kun työnvälitys voi lähettää kaksisataa nimeä tutkittavaksi.

Kaikki kyllä noudattavat lakia tarkasti. Samassa tilanteessa olevia kohdellaan samoin. Näin vältetään suosimista sekä virkavirheitä. Tärkeitä oikeusvaltion periaatteita nekin.

Työvoimapolitiikan kriitikot toivat mieleeni lastensuojelun. Siellä on normeja kiristämällä tavoiteltu turvaa ja tasa-arvoa. Se on byrokratisoinut työn. ”Nyt ei rynnätä auttamaan perheitä vaan täyttämään kaavakkeita”, ironisoi alan brittitutkija Eileen Munro.

Tiedon kulku eri ammattilaisten välillä ei toimi, roolit ovat rajattuja. Lapsi viipaloituu oppilaaksi, potilaaksi, kuntoutettavaksi ja lastensuojeluasiakkaaksi.

Surullinen seuraus kankean järjestelmän ongelmista oli 8-vuotiaan helsinkiläisen tytön kuolema vuonna 2011. ”Hajautunut palvelurakenne, erilliset sektorivirastot ja monipolviset päätöksentekoprosessit” johtivat oikeusministeriön raportin mukaan siihen, että tyttö ei saanut apua ajoissa.

”Haluaisin kohdata aikuisia ilman titteleitä”, kiteytti eräs oululainen nuori byrokratiakritiikkinsä.

Eivätkä esimerkit tähän lopu. Ammatillisen koulutuksen parissa työskentelevä tuttavani päivitteli alan raskasta paperityötä. Maassa on 170 tutkintotoimikuntaa, joiden 1 200 jäsentä hallinnoi opiskelijoiden todistuksia, opintoja ja näyttöjä.

Yhden tutkinnon tarpeisiin pitää opettajien, työnantajien ja oppilaiden täyttää noin 70 sivua kaavakkeita.

Aloitetaan suunnittelun suunnittelusta. Sitten suunnitellaan, koulutetaan, harjoitellaan ja arvioidaan. Lopuksi tietysti arvioidaan arviointi. Ja kaikki kirjataan ylös huolellisesti.

Hallinnon tutkijat jäljittävät suomalaisen virkavaltaisuuden juuret Venäjän vallan aikaan. Keisarin mielivallan sijaan haluttiin tarkat lait, joita viranomaiset tulkitsevat puolueettomasti. Euroopan Unioni on lisännyt oman rikkansa rokkaan.

Maailman sekä ihmisten arjen monimutkaistuessa tavoite on karannut käsistä. Pikkutarkat säännökset kahlitsevat. Asiakkaan kannalta viranomaisen lainmukainen ratkaisu voi tuntua jäykkyydessään mielivaltaiselta. Ja todistettavaa riittää, koska jokainen asiakas on mahdollinen järjestelmän väärinkäyttäjä.

Maan hallitus on luvannut purkaa turhaa sääntelyä ja byrokratiaa. Toivotan onnea! Kyse ei ole vain yksittäisistä pykälistä vaan toimintakulttuurista.

Hallintoa ei ole Suomessa rakennettu asiakaslähtöiseksi. Suunnan muuttaminen vaatii päätösvallan ja rahojen siirtämistä sinne, missä asiakkaita kohdataan. Kieli on käännettävä arkisuomeksi.

Työntekijöihin pitää luottaa ja antaa mahdollisuuksia räätälöidä tukea oikea-aikaisesti asiakkaan tarpeisiin oli sitten kyse työttömistä tai lapsista, nuorista ja perheistä.

Kuntakokeiluissa on saatu hyviä tuloksia niin lasten palveluissa kuin työvoimapolitiikassakin. Kela näyttää jo mallia virkakielen uudistamisessa.

”Sen jälkeen kun byrokratia on kehittynyt täyteen muotoonsa, se on kaikkien vaikeimmin hävitettäviä sosiaalisia rakenteita”, kirjoittaa professori Juha Vartola.

Sääntelyn purku saattaakin olla hallitukselle vielä tiukempi haaste kuin yhteiskuntasopimus.

Maria Kaisa Aula

Kirjoittaja on vapaa vaikuttaja Viitasaarelta.