Kilpailukyky turvaa omavaraisen elintarviketuotannon
Onko hallituksella kanttia tarttua luomuhärkää sarvista, ja toteuttaa maatalouden kilpailukykysopimus ”Maki” elinkeinon tulevaisuuden turvaamiseksi?Hömppäheinän ja luomusäilörehun viljelyn – jota on 21 prosenttia Suomen peltoalasta – esille tuominen (MT 29.8.) herätti keskustelua monesta näkökulmasta. Näin oli tarkoituskin.
Eläkeiässä olevan maanomistajan tulisi saada maataloustukea, kunhan ei samalla nosta eläkettä.
On iäkkäitä ihmisiä, jotka haluavat viljellä ja tuottaa Suomalaista ruokaa.
Ongelma ovat väärin kohdistetut ja kustannuksia suuremmat hömppäheinän ja luomusäilörehun tuet, jotka mahdollistavat viljelyn pienillä resursseilla ja riskillä. Vuokrauksen vaihtoehtona oleva näennäisviljely asettaa vuokrahinnalle aivan uuden tason, olipa sitten kyseessä lopetteleva viljelijä tai muutoin vuokrausta harkitseva maanomistaja.
Kallista pellonvuokrausta on myös viljelyttäminen satoa vastaan tai hömppäheinäpellon sadon korjaaminen karjatilan toimesta omistajan nostaessa tuet.
Tilanpitoa aloittavalle laajennushaluiselle tilanne on haastava.
Peltomarkkinoita kiristää luomutuki ilman vaatimusta kuluttajalle tuotettavasta luomutuotteesta. Erityisesti tilanne on vinoutunut säilörehuna korjattavien kasvien kohdalla, jotka tuottavat luomussa määrällisesti tavanomaista viljelyä vastaavan sadon korotetulla tuella.
Tilannetta kuvaa säilörehujen ja heinien noin 80 prosentin osuus luomupelloista. Valtaosa näistä luomurehuista käytetään tavanomaisessa tuotannossa.
Emolehmätiloilla rehun laatuvaatimukset eivät ole yhtä tarkkoja kuin muussa karjankasvatuksessa ja on mahdollista hyödyntää hömppäheinäpellon ja luomupellon satoa.
Luomun laiduntamisvaatimus on emolehmätilalla järjestettävissä helposti.
Muut tuotantosuunnat peltomarkkinoilla ovat ahtaalla, kun peltoviljelyyn ei ole tarjolla kustannuksia ylittäviä tukia tai vajaalaatuiset hömppäheinät eivät sovellu käytettäväksi tuotannossa.
Maidontuotanto Suomessa ei ole lisääntynyt ja on vaikeuksia kehittää poistuvan tuotannon tilalle uutta, tehokkaampaa tuotantoa kiintiöiden poistumisesta huolimatta. Tämä johtuu osin kireistä peltomarkkinoista.
Tuotanto on kannattavaa vain parhaiten tuotantonsa toimimaan saaneilla.
Hömppäheiniä on perusteltu viljanviljelyn rajoittamisella ja viljan hinnan nostamisella jopa maailmanmarkkinahintaa korkeammalle.
Ajatus on kapea-alainen.
Korkea viljanhinta nostaisi myös kotieläintalouden rehujen hintoja, eikä kotimaisen viljantuotannon rajoittaminen keinotekoisesti ole pitkällä aikavälillä realistista.
Toisekseen viljanviljelyn yhteyteen sopii hyvin muutakin toimintaa, eivätkä hintavaihtelut kaada viljatiloja. Sadan hehtaarin viljanviljely vaatii suurin piirtein kahdeksan viikon työt.
Hallitus on saanut aikaan kilpailukykysopimuksen muille aloille.
Onko hallituksella kanttia tarttua luomuhärkää sarvista, ja toteuttaa maatalouden kilpailukykysopimus ”Maki” elinkeinon tulevaisuuden turvaamiseksi?
On luovuttava luomutuesta säilörehulle ja heinille, suojavyöhykenurmista ja viherlannoitusnurmesta. Luomutuki tulee rajata viljelyyn, joka tuottaa luomutuotteen kuluttajan pöytään.
Luonnonhoitopellot tulee rajata viljelyyn heikosti soveltuville alueille.
Sadonkorjuuvelvoite tulee palauttaa kaikille kasveille.
Voimavarat tulee laajaperäistämisen sijaan suunnata tehostamiseen. Vain siten säilytetään Suomalaisen elintarviketuotannon omavaraisuus ja tilojen elinkelpoisuus. Maki-sopimus helpottaa.
Kalajoki
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
