Turistit tulivat maakuntaan

Kolumni

Helsingistä

Heinävaaraan

P

Sari Penttinen Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja, joka on muuttanut Helsingistä Heinävaaraan etätoimittajaksi.

ohjois-Karjalassa kesä on kukkeimmillaan. Lämmöstä ja auringosta on valitettavasti päästy nauttimaan harvoin ja epäsäännöllisesti, mutta onneksi koleakaan keli ei latista luonnon vehreyttä.

Kesä tuo maakuntaan myös lomalaisia. On satunnaisia turisteja ja mökkiläisiä. Karavaanarit tuntuvat ainakin tykkäävän Pohjois-Karjalasta, sillä asuntoautoja sekä -vaunuja tulee vastaan todella usein.

Lomalaiset ovat lisänneet omaa alkuasukasoloani. Minä olen yksi niistä paikallisista, joiden perusteella turistit luovat mielikuvansa jostain paikasta. Näkyikö kylän raitilla aivan juntisti pukeutunutta väkeä, pälyilivätkö muut asiakkaat meitä turisteja lähikaupan kassajonossa? Näistähän asioista puhutaan loman jälkeen kotona.

Kun ulkomaalaisella rekisterikilvellä varustettu auto kurvailee maakunnan teillä, toivon usein, että voisin asettaa turistien päihin ajatustenlukuhattuja.

Mitä mietti esimerkiksi sen puolalaisen auton kuljettaja, joka pari viikonloppua sitten ajoi edellämme kohti Kuusamoa. Auton vauhti tuntui hidastuvan sitä mukaa mitä kauemmas eteenpäin näkyi päättymättömältä vaikuttava taival, jota reunusti neliökilometreittäin metsää? Alkoiko puolalaisia turisteja hirvittää vai halusivatko he nautiskella kaikessa rauhassa eksoottisista maisemista?

Entä mitä miettivät Suomeen eksyneet suurkaupungissa asuvat hollantilaiset turistit, jotka jostain syystä päättävät lähteä ajamaan kohti manner-EU:n itäisintä pistettä Ilomantsin Hattuvaarassa? He ovat kuulleet varmasti jo matkalle lähtiessään, että Suomessa on paljon metsiä ja järviä. Ja koska he ovat päättäneet suunnistaa itään, heitä varoitellaan suurpedoista ja hyttysistä.

Mutta miltä aidosta suurkaupungin asukkaasta tuntuu joutua seudulle, missä on hiljaista, eikä ihmisiä tunnu olevan missään? Saattaisin väittää, että kauniit maisemat, vieraanvaraiset, vaikkakin harvalukuiset ihmiset ja alueen historia yhdessä muiden tuntemusten kanssa tarjoavat niitä paljon puhuttuja elämyksiä.

Suurkaupungit missä päin maailmaa tahansa ovat hyvin samanlaisia, vaikka arkkitehtuurissa olisi eroja. Kaikki on kovin suurta ja nopeatahtista, ja kansainvälisten ketjujen mainokset värittävät katukuvaa.

Maalla ja hieman syrjäisemmissä kohteissa kaikki on kovin pientä, hidastahtisempaa ja kylän baaria pitää ehkä Annukka, eikä baari kuulu mihinkään ravintolaketjuun. Mutta tällaisissa arjesta poikkeavissa olosuhteissa elämyksiä on taatusti mahdollista kokea.

Satunnaisten turistien käynnit lihottavat yrittäjien tilipussia kesällä. Eniten merkitystä on kuitenkin niillä euroilla, jotka viikonlopusta ja viikosta toiseen tulevat mökkiläisten ostosten myötä kyläkauppaan.

Myös kunnissa on herätty pitämään huolta mökkiläisistä. Heinäkuussa moni pohjoiskarjalainen kunta järjestää kesäasukastapahtuman, jossa kuntaa esitellään ja kerrotaan sen palveluista. Kauaskantoisena tavoitteena on houkutella mökkiläisiä muuttamaan kuntaan vakituisiksi asukkaiksi viimeistään eläkepäiviä viettämään. Minä ehdin tänne onneksi jo ennen eläkepäiviäni.