TULELLA TEHTYÄ kauneutta

Maiju Rantanen sulattaa lasipuikkoa 1 500 asteen lämpöisessä liekissä. Hitaasti lasi antaa periksi, ja sula massa kiertyy metallipuikon ympärille. Uniikki lasihelmi alkaa löytää muotonsa. 

”Unelmatyö olisi saada suunnitella korut henkilölle, joka haluaisi kantaa näyttäviä koruja.” 

Rannekorun helmiin on käytetty kahdenväristä lasia. 

Lasimuotoilija Maiju Rantasen käsi on vakaa ja ilme keskittynyt. Työn alla on helmi, joka saa lopulta kylkeensä pikkiriikkisen kuvan joposta tai kuplavolkkarista – tai ehkä tällä kertaa sittenkin pääkallon.

”Minä olin jo pienenä sellainen, että halusin pipertää kaikkea”, Rantanen hymyilee. Nyt taitavissa sormissa syntyy uniikkeja lasikoruja ja -helmiä, joiden aiheet ja värimaailma ovat suoraan 1970-luvulta. Retroa, kuten muotoilija itse sanoo.

Koruissa polkevat jopot, kaasuttelevat kuplavolkkarit ja pirisevät lankapuhelimet. Väreinä limen vihreää, kirkasta oranssia, turkoosia, lämmintä keltaista.

Rantanen ei osaa itse sanoa, mistä on peräisin viehtymys aikaan, jota nuori taitelija ei itse ole kokenut.

”Äidin mukaan olen syntynyt väärällä vuosikymmenellä, sillä kuuntelenkin sellaista 1970-luvun rautalankapoppia.”

Limenvihreiden jopojen ja turkoosien kuplavolkkareiden joukosta pilkistävät pienet pääkallokorvakorut.

Rantanen tunnustaa olleensa pääkallojen perään jo pienenä. Sitten hän huomasi niiden olevan muotia. Siispä pikkiriikkiset pääkallot ja ristikkäiset sääriluut siirtokuviksi ja koristamaan iloisen värisiä korvanappeja. Kaunista, kiehtovaa ja ristiriitaista.

Värikkäissä sormuksissa hymyilevät pulleat maatuskat. Idea on peräisin äidin nukkekokoelmasta, jolla Rantanen sai pienenä leikkiä. ”Ne olivat niin ihania”, hän huokaa hymyillen.

Rantanen perusti oman yrityksensä Lieska Designin viime vuoden kesäkuussa, sillä se oli ainoa tapa käsin tekijälle työllistää itsensä. Ilman yhteiskunnan myöntämää starttirahaa tästä ei olisi tullut mitään, hän kertoo realistisesti.

Starttirahaa voi saada vuodeksi, joten kesän jälkeen edessä taitaa olla päivätyön etsiminen. Korujen tekemistä Rantanen ei missään tapauksessa aio jättää, mutta niiden tekeminen jäisi sitten sivutoimiseksi.

”En minä pysty nytkään itselleni palkkaa maksamaan, mutta en tee tätä rahan takia.”

Yrittämisessä viehättää vapaus.

Taustatukea on tullut omilta vanhemmilta, jotka ovat jäähdytysalan yrittäjiä. Käytännössä tuki esimerkiksi humisee työpajassa, jonka ilmastointi on kotijoukkojen turvin toteutettu.

Lieska Design toimii Päijät-Hämeessä aivan Vääksyn kanavan kupeessa. Paikka on ihanteellinen, sillä kanava houkuttelee kesällä paikalle joukoittain turisteja. Talvella on sitten hiljaista, eikä ovi käy oikeastaan muualla kuin verkkokaupassa.

Verkkokauppa onkin Rantasen tärkein markkina- ja mainospaikka. Verkkokaupan perustaminen oli iso investointi, mutta se kannatti ja nyt tilauksia tulee ympäri Suomea. Hyvänä kuukautena tilauksia on yli 15, huonona alle.

Lama ei ole hiljentänyt korujen verkkokauppaa, vaikka Rantanen kertoo olleensa siitä huolissaan. Päin vastoin tuntuu, että taloudellisesti kovina aikoina käsillä tekemistä osataan jälleen arvostaa ja ihmiset haluavat ympärilleen kauneutta.

Verkkokauppa on Lieska Designin toiminnalle tärkeä myös siksi, että työpaja on pieni. Sinne ei sovi suurta myyntipöytää eikä montaa asiakasta kerralla.

Koruja ei edes kannata tehdään varastoon, vaan taloudellisesti järkevintä on valmistaa koruja sitä mukaa kuin niitä tilataan.

Korujen toimitusaika on kaksi viikkoa. Korusta ja mallista riippuen valmistamiseen saattaa mennä useampi päivä, koska eri työvaiheet täytyy tehdä eri päivinä.

Käsintehdyt korut ovat tusinatavaraa kalliimpia. Siksi Rantanen kertoo aluksia arvelleensa, että suositusta retrosta huolimatta hinnakkaat korut eivät innosta nuoria ostamaan. Mutta päin vastoin kävi: suurin osa asiakkaista on alle 30-vuotiaita. Koruja moittivat kalliiksi ainoastaan hieman vanhemmat asiakkaat.

Verkkokaupan suosikit ovat viime aikoina olleet maatuska-aiheiset sormukset. Myös pääkallojen somistamat kalvosinnapit ovat tehneet kauppansa.

Rantanen valmistaa helmet lampputekniikalla. Lasipuikkoa lämmitetään varovasti 1 500-asteisen liekin kuumuudessa. Kun lasi alkaa sulaa, sitä pudotetaan ohuen metallipuikon kärjelle puikkoa koko ajan pyörittäen. Valmis helmi laitetaan puikon kanssa uuniin 490 asteen lämpöön hiljalleen jäähtymään.

Koruihin tarvittavat lasipuikot tilataan verkon kautta Saksasta. Lasi on italialaista kuuluisaa Muranon lasia, sopivan pehmeää helmien valmistamiseen.

Rantasen käyttämä tekniikka on ikivanha, sillä jo egyptiläiset osasivat valmistaa lasihelmiä. Ilmeisesti taito sai alkunsa sattumasta, kun kvartsihiekka alkoi sulaa nuotion kuumuudessa. Aluksi helmet tehtiin uunissa, mutta keskiajalla niitä alettiin valmistaa öljylampun lämmössä. Siitä nimi lampputekniikka.

Rantanen tekee koruja myös tasolasitekniikalla, siinä raaka-aine on Bullsey-lasi. Koru tehdään laittamalla halutun värisiä, eri kokoisia lasinpaloja päällekkäin. Palat laitetaan 800-asteiseen uuniin, missä palat sulavat toisiinsa kiinni.

Retroaiheiset kuvat taiteilija löytää milloin mistäkin. Niistä tehdään siirtokuva, joka kiinnitetään valmiisiin koruihin kiinni 500–700 asteen lämmössä.

Ei Rantanen ole aina tiennyt, että hänestä tulee isona lasimuotoilija. Toiveammatti oli graafinen suunnittelija.

”En aktiivisesti hakenut opiskelupaikkaa alalta niin, että olisin lähettänyt papereita moneen eri paikkaan. Taisi olla enemmän sattumaa, että päädyin Hämeenlinnaan”

Rantanen valmistui Hämeen ammattikorkeakoulun lasi- ja keramiikkalinjalta vuosi sitten keväällä.

Opinnot keskittyivät enemmän rakennuspuolen asioihin, mutta kipinä koruihin syttyi työharjoittelussa korutaitelija Lea Swantzin liikkeessä.

”Unelmatyö olisi saada suunnitella korut henkilölle, joka haluaisi kantaa näyttäviä koruja. Vaikkapa joku oopperalaulajatar tai Linnan juhlien kutsuvieras.”

Mitä näkyy kymmenen vuoden päässä?

”Luulen, että teen tätä sivutyönä ja olen jossain muualla päivätöissä”, realisti-Rantanen vastaa. ”Tai jos sittenkin voisi laajentaa ja pitää lasihelmien valmistuskursseja”, taiteilija-Rantanen jatkaa.