Aatteet esiin

Rautaruukin myynti ruotsalaiseen määräysvaltaan kirvoitti ministereissä selkeän ideologisia puheenvuoroja. Aatteelliset erot tulivat esiin. Hyvä!

Kulttuuriministeri, puoluejohtaja Paavo Arhinmäki suuttui niin, ettei meinannut tennareissaan pysyä. Valtion omistuksia hallinnoiva Solidium, joka Rautaruukin möi, joutaisi hajottaa.

Seuraavaksi linjansa määritteli eurooppaministeri Alexander Stubb. Hän käski poliitikkoja pitämään näppinsä irti Solidiumista. Stubbin mielestä poliitikon ei siis sovi puuttua talousasioihin?

Stubb puhuu kuin pääomasijoittaja tai osakekauppaa tekevä ”analyytikko”, joka keinottelee osakkeilla. Jos valtio puuttuu yhtiön päätöksiin, osakekurssi ei nouse.

Osakkeen hinta ei kuitenkaan ole yhtiön arvon ainoa mittari. Se kertoo vain sen, miten hyviä voittoja osakekauppiaat uskovat osakkeesta saavansa. Ei sitä, miten hyvin yhtiö on varustautunut tulevaan, kestääkö se myrskyt ja vastatuulet.

Valtion omistuksilla on paljon muutakin merkitystä kuin pelkkä osakkeiden tuotto. Esimerkiksi Rautaruukki luotiin, ei lihottamaan sijoittajan salkkua, vaan rakentamaan Suomen teollista pohjaa, luomaan työpaikkoja ja vaurautta ankaran työttömyyden runtelemaan Pohjois-Suomeen.

Stubb on uskollinen omalle ideologialleen, kun hän viittaa kintaalla moisille tehtäville ja valtionyhtiöille yleensäkin. Aivan samalla linjalla kokoomuksen kellokkaat olivat jo silloin, kun Rautaruukkia perustettiin. Eduskunnassa kokoomus vastusti, Maalaisliitto ja SKDL kannattivat.

SDP ei uskonut, että mikään mitä Kekkonen kannatti, voisi olla hyvää.

Demarien puoluesihteeri Reijo Paananen iloitsee nyt Rautaruukin myynnistä. Hän tosin väitti Ylen ykkösaamussa, että suomalaisille jää ”merkittävä sananvalta yhtiössä”.

Höpöpuhetta. Kolme neljäsosaa äänivallasta siirtyy ruotsalaisille, yksi kymmenesosa jää Solidiumille.

Enson, anteeksi Storan paperitehtaista potkut saaneet demarit, anteeksi entiset demarit voisivat kertoa puoluesihteerille, mitä ruotsalaisten määräysvalta merkitsee.

Presidentti Kekkosen painostuksen turvin Rautaruukki perustettiin. Oikeisto kirjasi senkin synnin Kekkosen listaan.

Jälkeenpäin näyttäisi siltä, että Rautaruukki on ollut Pohjois-Suomelle hyväksi. Mutta kukapa sen tarkasti tietää?

Ehkä poliitikkojen olisi pitänyt pitää näppinsä irti taloudesta ja valtion omistuksista kuten oikeisto jo silloin vaati.

Ehkä Raahen ja Hämeenlinnan seuduilla asuvat perheet olisivat eläneet onnellisempina Ruotsissa tai Australiassa, jonne monet muuttivat työttömyyttä pakoon? Kielen opittuaan heidän lapsensa saattaisivat elää vauraina leudommassa ilmastossa ja äänestää kokoomuksen sisarpuoluetta Moderata Samilingspartietia. Ruotsalaisen teollisuuden määräysvallan leviäminen Suomessa ei harmittaisi saati pelottaisi heitä lainkaan.

Nyt pari sukupolvea on kuitenkin ehtinyt kasvaa Rautaruukin luoman työn turvin. Suomen teollisuus on vahvistunut ja kansa vaurastunut.

Mutta se osakekurssi kehittyi kuitenkin huonosti, muistuttaa analyytikko. Niinpä niin.