Vastuutonta lakkopolitiikkaa

Ammattiliittojen linnakkeissa valmistaudutaan taas lakkoihin, vaikka työehtosopimukset ovat voimassa ja maassa pitäisi olla työrauha. Ammattiliittojen SAK:n mahtijärjestö Teollisuusliitto uhkaili viime viikolla ”mittavilla järjestöllisillä toimilla”, jos hallitus ei luovu esityksestään helpottaa pienten yritysten henkilöperusteista irtisanomista.

”Esitys johtaa siihen, että ihmisiä voidaan irtisanoa pärstäkertoimen perusteella ilman mitään merkittävää syytä”, Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto paheksui MTV3:n uutisissa.

Lakkotoimet ovat pohdinnassa myös joissakin muissa SAK:n ja toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n liitoissa.

”Toimenpiteitä lähdetään toteuttamaan, jos hallitus ei vedä pois tätä työntekijän asemaa huonontavaa lakimuutosta”, SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta uhkaili pari viikkoa sitten.

Painostustoimien maali on hallitus. Kysymys on poliittisista lakoista, jotka toteutuisivat tilanteessa, jossa Suomen talous viimein kasvaa mutta yhä velkaantuu ja työttömyys on edelleen sietämättömän korkea. Siksi poliittisilla lakoilla uhkailu on vastuutonta. Se pilkkaa myös työrauhasäätelyä. Se on järjestöpolitiikkaa, joka on vastoin paitsi Suomen myös työntekijän etua.

Se on kouriintuntuva esimerkki siitä, minkälainen ulkoparlamentaarinen voima Suomen ay-liike on. Se haluaa vallan päättää, minkälaista työelämän lainsäädäntöä Suomeen saa säätää. Huolestuttavaa on se, että tämä on ay-väen mielestä aivan normaalia.

Muissa Pohjoismaissa poliittisia lakkoja on rajoitettu. Suomessa niitä saa järjestää mielin määrin, oli työrauha tai ei. Ne tekevät työrauhasta arvottoman. Siksi meilläkin pitäisi selvästi kiristää poliittisia lakkoja koskevaa säätelyä.

Poliittiset työtaistelut kohdistuvat tällä erää hallituksen esitykseen, jolla kevennettäisiin henkilöperusteista irtisanomista alle 20 hengen yrityksissä.

Yrittäjät ovat pitkään vaatineet henkilöperusteisen irtisanomisen keventämistä. Se on Suomessa selkeästi vaikeampaa kuin kilpailijamaissa.

Pienessä yrityksessä jokainen työntekijä on tärkeä avainhenkilö. Jos rekrytointi epäonnistuu, se vaikuttaa koko työyhteisöön. Moni yrittäjä ei palkkaa ollenkaan, kun pelkää virherekrytointia ja sen seurauksia, jotka voivat olla taloudellisesti ja henkisesti suuria.

Pienissä yrityksissä on isoja yrityksiä vähemmän mahdollisuuksia tuotannollisin ja taloudellisin perustein tapahtuviin irtisanomisiin niiden toiminnan luonteen ja koon vuoksi.

On harhaanjohtavaa väittää, että esitys johtaa ”pärstäkertoimen” perusteella tapahtuviin irtisanomisiin. Luonnoksessa edellytetään asiallista syytä.

Esityksen mukaan alle 20 työntekijän yrityksissä työntekijän voisi irtisanoa vähemmästä työvelvoitteen laiminlyönnistä, rikkomisesta tai epäasiallisesta käyttäytymisestä kuin nyt, jos se vaikeuttaisi työnantajan tai työyhteisön toimintaa tai horjuttaisi työnantajan ja työntekijän välistä luottamussuhdetta.

Lisäksi edellytettäisiin, että työsuhteen jatkamista ei voitaisi pitää työnantajan kannalta kohtuullisena. Työntekijälle pitäisi antaa varoituksella mahdollisuus korjata tilanne.

SAK on viime viikkoina todistanut, ettei irtisanomisen helpottaminen paranna työllisyyttä. Ekonomistit näyttävät olevan erimielisiä. Jotkut, varsinkin ay-liikettä lähellä olevat ekonomistit sanovat, ettei asiasta ole tutkimuksellista näyttöä.

Osa ekonomisteista – mielestäni valtavirta – näkee, että irtisanomisen helpottaminen parantaa yritysdynamiikkaa, tuo oikeat ihmiset oikeisiin tehtäviin, lisää tuottavuutta ja vahvistaa sitä kautta kasvua sekä ajan kanssa työllisyyttä.

Yrittäjien palaute on selvä: liki puolet uskoo työllistävänsä enemmän, jos irtisanominen olisi helpompaa mikroyrityksissä (Kantar TNS 3/18). Asia on tärkeä erittäin monelle maaseudun yritykselle.

On kiintoisaa, että noin viidennes SAK:n ja STTK:n liittojen jäsenistä kannattaa henkilöperusteisen irtisanomisen helpottamista. Akavalaisissa kannattajia on vastustajia enemmän. Työmailla tiedetään, että irtisanominen on joskus koko työyhteisön etu.

Itse olen vakuuttunut, että ratkaisu edistää ajan kanssa työllisyyttä, koska se tuo dynamiikkaa Suomen jäykille työmarkkinoille. Se kannustaa työllistämään madaltamalla sen kynnystä.

On hyvä muistaa, että yksikään yrittäjä ei palkkaa irtisanoakseen. Pienessä yrityksessä jokainen rekrytointi on voimavaroja vievä prosessi, jossa halutaan onnistua. Siksikin turhan pelon lietsominen on vastuutonta ja yrittäjiä loukkaavaa.