Hevospojan paluu

Poika ponin selässä herättää yhä usein ihmettelyä. Hevosia harrastavan miehen ajatellaan automaattisesti olevan raviharrastajia. Veeti Kamusen ratsu oli naamioitu säkkipilliksi miesten ratsastuskilpailussa Pohjanpojassa. 

Kaksivuotias Lasse Lappalainen halusi Alli-ponilleen soturikampauksen. 

Ville Peltokoskea kiusattiin lapsena ratsastuksesta: ”Minulla oli onneksi hirveä elämänhalu ja oma juttuni.” 

Pohjanpoika-kilpailussa hypättiin Braveheart-elokuvan ja Outlander-televisiosarjan hengessä. 

Leo Soinin, 12, ja Oskari Otsamon, 13, viiden hengen ratsastusporukasta on tullut ystäviä. 

Ville Peltokoski pääsi viime kesänä palkinnoille 145 sentin luokassa Hollannissa. 

Kaverit matkalla kotitallille. ”Eläinten kanssa on mukava olla. Niitä alkaa ymmärtää, kun niiden kanssa viettää aikaa”, perustelee Leo Soini lajin viehätystä. 

Kari Peltokoski, 59, nojaa toisella kädellä ratsastushallin seinään. Värisevä huokaus tulee vatsanpohjasta asti. ”Huh huh.”

Peltokoski kävi viikko sitten harjoittelemassa hyppäämistä vuoden tauon jälkeen. Yksi harjoituskerta riitti ja nyt vuorossa oli esterata miesten leikkimielisessä ratsastuskilpailussa Pohjanpojassa Haukiputaalla. Peltokoski pysyi selässä ja selvitti 60 senttiä korkeiden esteiden radan.

Vieressä ystävä Ilkka Hilden kehuu: ”Hyvältähän se hyppääminen näytti.”

”Ainahan se näyttää. Mutta ei se helppoa ole!”, Peltokoski puuskahtaa.

Entinen tallikaveri Tuomas Vesa vahvistaa: ”Tässä lajissa ajoneuvollakin on aivot. Se ei ole kuin polkupyörällä ajaisi.”

Viereisellä kentällä laukkaa varmoin ottein tilkkuhametta muistuttava kiltti liehuen Peltokosken poika Ville, 28. Tänä vuonna Pohjanpojan teemana on Skotlanti.

Kilpailun isän, kouluratsastustuomari ja kouluratsastaja Arto-Pekka Heinon, tavoite on saada Pohjanpojan avulla lisää poikia ja miehiä lajin pariin. Keksityn kisanimen ja teema-asun avulla osallistumisesta on tehty mahdollisimman helppoa.

Puomiluokassa saa olla mukana taluttaja, eikä aiempaa ratsastuskokemusta tarvitse olla.

Välillä kilpailu oli tauolla. Nyt ensimmäisestä Pohjanpojasta on 24 vuotta, mutta tilanne lajin sisällä ei ole juuri muuttunut: Suomessa vain kolme prosenttia ratsastusta harrastavista lapsista ja nuorista on poikia. Määrä on kasvanut, mutta samassa suhteessa kuin ratsastusharrastajien määrä ylipäätään.

Kisanimellä Sir William McPeltzie ratsastava Ville Peltokoski lähti 9-vuotiaana vuotta nuoremman siskonsa kanssa tallille.

”Tykkäsin paljon eläimistä, ja hevoset olivat minusta älyttömän hienoja, kun ne olivat niin isoja. Ne veivät mukanaan. Ei haitannut, vaikka olin ainoa poika tallilla.”

Villeä se ei haitannut, mutta monille muille se oli ongelma.

Häntä alettiin kiusata koulussa. Nimittelyn ja syrjimisen lisäksi Peltokosken päälle käytiin, hänet kaadettiin vesirapakkoon ja vaatteita sotkettiin.

”Lapset osaavat olla inhottavia toisilleen. Usein juoksin koulusta kotiin ja kiusaajia oli yhä perässäni. En halunnut enkä uskaltanut puhua kiusaamisesta. Odotin vain, että se menee ohi.”

Ville Peltokoski mietti usein, miksei urheilupäivänä käytäisi tutustumassa tallielämään. Joku toinenkin poika voisi innostua lajista. Kiusaajillekin olisi hyvä käydä hevosen selässä ja huomata, kuinka isoista ja voimakkaista eläimistä oli kyse.

Yläasteella Kari Peltokoski osti lapsilleen ensimmäiset hevoset. Ei mennyt kauan, kun Ville Peltokoski osallistui Ruotsissa junioreiden kansainväliseen estekilpailuun Baltic Cupiin.

Ville Peltokoski kasvoi pituutta eivätkä kiusaajat uskaltaneet enää käydä päälle, mutta syrjintä ja nimittely jatkuivat. Ville lintsasi koulupäiviä ja meni mieluummin tallille.

”Se oli turvapaikka, jossa olivat kaverini ja jossa sain olla oma itseni ja tehdä sitä, mistä tykkään. Ratsastuksen lopettaminen ei käynyt ikinä mielessä.”

Kiusaaminen tuntuu kaukaiselta täällä. Teräksinen syystuuli puskee läpi kisa-alueen, mutta hymyt eivät hyydy. Ympäri kisa-aluetta äidit ja isosiskot taluttelevat pieniä ponipoikia, jotka valmistautuvat osallistumaan puomiluokkaan.

Siron Alli-ponin selässä istuvan Lasse Lappalaisen, 2, eli soturi Lasse Ludovicin kasvot hehkuvat ja hymykuopat vilkkuvat. Lassen äiti Tiina Leinonen harjasi vaalean Alli-ponin aamulla kilpailua varten ja teki harjaan kauniin letin.

”Lasse sanoi kuitenkin, ettei soturiponeilla ole lettejä. Ne ovat prinsessahommia.”

Tiina Leinonen purki letin ja nosti harjan kumirenksuilla villeiksi harjaksiksi.

Lasse innostui hevosista viisivuotiaan isosiskonsa ja äitinsä jalanjäljissä. Kun vaihtoehtona on lähteä mummolaan tai tallille, Lasse valitsee aina tallin. Tallilla Lasse lähtee mieluummin ratsastamaan kuin jää leikkimään pikkuautoilla.

Tiina Leinonen ei ole huolissaan kiusaamisesta.

”Aihe on nyt niin paljon esillä. Jos Lasse muutaman vuoden kuluttua aloittaisi ratsastamisen, tilanne on jo paljon helpompi kuin nyt.”

Leinonen ei usko, että syy kiusaamiseen on hevosissa tai ratsastamisessa. ”Kyse on siitä, kun pojat tekevät jotain, mitä tytöt tekevät ja vieläpä tyttöjen kanssa.”

Poikaratsastajien kiusaamiseen on herätty monilla tahoilla. Helsingin ratsupoliisit reagoivat uutiseen, jonka mukaan ratsastusta harrastavaa poikaa oli kiusattu. He julkaisivat Facebookissa kuvan, jossa hevosten selässä istui raavaita miespoliiseja. Kuvan alle oli kirjoitettu: ”Ratsastaminenko on vaaleanpunaista tyttöjen hommaa? Ei meidän mielestämme!”

Pukkilasta kotoisin oleva viidesluokkalainen hevosharrastaja Arvi Martikainen ja esteratsastaja Antti Jurvanen ovat antaneet aiheesta runsaasti haastatteluja. Sosiaalisessa mediassa tykkäyksiä kerää heidän perustamansa Facebook-ryhmä Hevosmies ja ylpeä siitä.

Radio Novan juontajat Esko Eerikäinen ja Oku Luukkainen ratsastivat puolestaan muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen pienen esityksen Helsinki Internatiol Horse Show’ssa.

Asennemuutoksesta onkin jo merkkejä, kertoo Suomen Ratsastajainliiton seurapalvelupäällikkö Nina Kaipio. Hänen mukaansa tänä vuonna moniin ratsastuskouluihin on perustettu pojille ja miehille omia ryhmiä.

Ville Peltokosken mielestä ne ovat keskeisiä poikien houkuttelussa lajin pariin. Hän pohtii, että tunneista voisi myös tehdä pojille sopivampia.

”Perustyö on tärkeää, mutta kyllähän pikkupojat 99-prosenttisesti innostuvat lajista esteiden kautta. Poikia voisi saada tunneille lisää, jos tunnit olisivat vähän leikkimielisempiä.”

Tallin piha on täynnä miehiä ratsastushousuissa ja skottikilteissä, kypärät roikkuvat rennosti sormissa. Suoritukset saavat kannustusta, eikä tyylirikoille rypistellä kulmia.

Kisan järjestäjällä Arto-Pekka Heinolla on selvä näkemys siitä, miksi poikaratsastajia olisi hyvä olla enemmän.

”Kun saamme ruohonjuuritasolla lisää miehiä lajin pariin, myös suhtautuminen sponsoripuolella muuttuu. Saamme lisää medianäkyvyyttä ja pääsemme lajina eteenpäin. Miehiä tarvitaan siihen, että laajempi osa yhteiskuntaa on ratsastusharrastuksessa mukana.”

Sellainen on maailma esimerkiksi Keski-Euroopassa, jonne Ville Peltokoski lähti heti yläasteen jälkeen. Innostus koulunkäyntiin ja jatko-opiskeluihin oli kadonnut, mutta into hevosiin vain kasvanut.

Peltokoski on työskennellyt talleilla Espanjassa, Saksassa, Tanskassa ja Belgiassa. Parhaillaan hän on ratsuttajana Hollannissa myyntitallilla.

Hän arvioi, että Hollannissa ja Belgiassa esteratsastajista enemmistö on miehiä.

”Saatamme mennä lounaalle lähiravintolaan ratsastussaappaissa ja ratsastushousuissa. Suomessa ei tulisi mieleenkään lähteä Sokokselle lounaalle ratsastushousut jalassa”, Peltokoski nauraa.

Jotta Suomessa päästäisiin samaan, poika- ja miesharrastajien määrän on kasvettava. Vain siten he muuttuvat tavalliseksi ilmiöksi.

Sellaisessa Suomessa myös Lasse Lappalainen voi ratsastaa Alli-ponillaan ilman pelkoa siitä, että joku kiusaisi koulussa.

Sekä ratsastuksella että raviurheilulla on samankaltainen ongelma, vertaa Hevosurheilun päätoimittaja Jussi Lähde.

”Raviurheilun kasvun kannalta on ollut kyseenalaista ja valitettavaa se, että lajia on myyty niin voimakkaasti vedonlyönnistä kiinnostuneille miehille. Ratsastuksen ongelma on puolestaan se, että yksittäiset ratsastuskoulut keskittyvät tyttöihin. Se on lajin kasvun suurin pidäke.”

Ratsastuksen julkisuuskuva suomalaisten nuorten keskuudessa on Lähteen mukaan ”täysin tyttömäinen” toisin kuin monissa muissa maissa. Jotta tästä päästäisiin, poikien tunteja pitäisi järjestää jokaisella ratsastuskoululla. Lisäksi esiin pitäisi tuoda poikiin vetoavia asioita, kuten vauhtia ja vapautta.

”Jokainen poika haluaa olla ritari, mutta heille ei myydä ratsastuksessa niitä asioita.”

Pienille pojille voisi järjestää esimerkiksi poniturnajaiset.

”Tunnen monta viisikymppistäkin äijää, joita se kiehtoisi – minä mukaan lukien.”

Vanhemmille pojille voisi korostaa, kuinka paljon yhteistä ratsastuksella on joidenkin moottoriurheilulajien kanssa.