Muutos on kuin trapetsihyppy: alussa hyppääminen pelottaa, mutta kun siihen uskaltaa ja köydessä pysyy kiinni, niin lopussa pääsee kiinni tavoitteeseen uudelle tasolle. Hypyn onnistuminen rohkaisee hyppäämään uudelleen.
Muutos on elämäntapa
Muutos on myönteinen elämäntapa, koneisto, joka tarvitaan, jos haluat kehittyä.
Uusille urille
TEKSTI: Riitta Mustonen KUVITUS: Stiina Hovi
Kolme tärkeää vaihetta
Ei muutos ole joku tekninen juttu, jonka otat hyllyltä ja käytät. Muutos liittyy pieniin ja isoihin asioihin, ja mitä suuremmista muutoksista on kyse, sitä isompi on pelkokerroin, tietää Hans Nylund, muutosvalmentaja.
Nylund on muutoksen asiantuntija, itse yritysjohtajana monta muutosta läpi vienyt ja muutosprosesseja konsultoinut. Viime vuosina hän on valmentanut myös viljelijäryhmiä Maamuha-hankkeessa, vaikkei itse maanviljelystä mitään tiedäkään.
”Se on hyvä, niin en sotkeudu mihinkään viljan tehokkuuskäyriin”, Nylund perustelee. Häntä kiinnostaa mieluummin muutoksen tehokkuus, mihin sillä päästään ja miten prosessi onnistuu.
Muutosprosessi on nimittäin alasta riippumaton. Ihmisten reaktiot ovat yksilökohtaisia, mutta kaikki käyvät läpi samat vaiheet, olipa kyse pienestä tai isosta muutoksesta.
Strategian mukaan mennään
Kun elämässä tapahtuu muutos – navettaa laajennetaan, tuotantosuunta vaihtuu, puoliso saa työpaikan – käynnistyy kolmivaiheinen työskentely.
Ensimmäiseksi pähkäilet ja mietit asiaa. Sen jälkeen joko hyväksyt tai hylkäät uuden suunnan. Jos hyväksyt muutoksen, luot toimintamallin ja alat toimia muutoksen läpiviemiseksi.
Kaoottista tilannetta seuraa järjestys, ja alat pikkuhiljaa rakentaa uutta.
Koska muutoksen jälkeinen tulevaisuus on tuntematon, se pelottaa. Moni vetkuttaa sen tähden hirveän pitkään, ei pysty päättämään.
Se on Nylundin mielestä ymmärrettävää, sillä usein kyse on suurista asioista. Esimerkiksi uusi puolentoista miljoonan euron navetta on todella iso investointi perheelliselle. Ei ihme, että hirvittää.
Vastuu muutoksesta on itsellä
Vaikka elämä on yhtä muutosta, muutos ei voi olla itsetarkoitus, Nylund huomauttaa.
”Ei muutosta muutoksen takia, vaan muutokseen pitää olla selkeät syyt. Yrityksen strategiasta ja visioista täytyy löytyä perustelut, miksi suuntaa muutetaan.”
Strategioiden luomiseen käytetään monessa yrityksessä todella paljon aikaa, mutta henkilökunnalle annetaan vain muutama kuukausi aikaa muuttua. Pieleen menee ja tappiota tulee, tietää Nylund.
”Kun strategia on saatu valmiiksi, siitä vasta työ oikeastaan alkaa. On todella hidasta, kun vanhat rakenteet rikotaan ja luodaan uudet. Vaaditaan paljon vuorovaikutusta, äänijänteiden ja kengänpohjien kuluttamista ja tilannetajua. Esimerkiksi hyvin hoidettuun yritysfuusioon menee pari, kolme vuotta.”
Muutos testaa rajoja
Moni muutos menee mönkään, kun ei malteta odottaa muutoksen tulosta, vaan korjataan muutosta muutoksella.
”Muutoksella pitää olla alku ja loppu. Kun näkee, mitä hyötyä muutoksesta on ollut, saa vakuutuksen siitä, että on itse oppinut jotain ja homma on toiminut”, Nylund korostaa.
Valmentaja perääkin kysymään, missä on kenenkin vastuu muutoksen onnistumiseen. Mikä on yhteiskunnan, mikä MTK:n ja mikä viljelijän omalla vastuulla?
Nylundin mielestä suomalaisessa kulttuurissa vähätellään omaa vastuuta. Me uskomme instituutioihin ja auktoriteetteihin.
”Kuitenkin viljelijällä on itsellään suurin vastuu siitä, että onnistuu omassa toiminnassaan. Itse pitää myös päättää, lähteekö muutokseen mukaan vai ei. Meillä on liikaa tätä ajattelua, että ’narista saa, mutta itse ei tarvitse tehdä mitään’.”
Valittaminen kuluttaa energiaa. ”Jos valitat etkä tee mitään, jossain vaiheessa kuolet siihen valituksen alle. Ei kannata jäädä valittamiseen, vaan mennä eteenpäin. Menneisyyttä ei pidä haikailla eikä vertailla nykyhetkeen, sillä tilanne on nyt toinen.”
Muutoksista syntyy stressi silloin, jos ei näe muutoksen tulosta, onnistumista. Hyvä tulos motivoi uusiin muutoksiin.
Stressiä aiheuttaa myös turha tekeminen, jos uudet asiat kasautuvat entisten päälle. ”Onnistuneeseen muutokseen liittyy luopuminen, jotta on energiaa rakentaa jotain lisää. Tehokkuus ei tarkoita, että nyt mun selkänahasta revitään taas enemmän, vaan että työ tehdään entistä järkevämmin”, Nylund täsmentää.
Viljelijä on johtaja
Nylund on omalla urallaan tehnyt muutoksen, jos toisenkin. Ollut johtamassa autoliikkeitä, vetänyt matkatoimistoalan fuusion, perustanut konsulttiyrityksen. Elämään on mahtunut niin työssä uupuminen kuin avioerokin.
”Osa muutoksista on ollut hirveitä, mutta joka kerta olen tullut voimakkaampana ulos. En olisi halunnut, että niitä ei olisi tapahtunut, sillä jos et koe koskaan mitään, et tiedä, missä sietorajasi kulkevat.”
Nylund on ollut koko uransa ihmisten kanssa tekemisissä, joten hän tietää, että ihmiset suhtautuvat muutoksiin eri tavoin. ”Osa haluaa turvaa, ja heitäkin tarvitaan. On onni, ettemme ole kaikki samanlaisia.”
Nylundille on vuosien varrella vahvistunut tunne siitä, että meidän kulttuurimme ei tue muutosta. Jos joku uskaltaa ehdottaa jotain, hänet ammutaan alas.
”Ei nähdä mahdollisuuksia ja moniarvoisuuden hyödyntämistä. Jokaisen pitäisi katsoa peiliin ja kysyä itseltään, olenko normien uhri vai kykenenkö ajattelemaan itsellisesti.”
Kun johtajan on vietävä läpi muutos, hänen tulee ennen kaikkea tuntea itsensä. Itsetuntemuksen kautta voi saada muut mukaan ja syventää vuorovaikutusta.
”Jos vaadit muilta ja höpötät samoja asioita, se ei johda mihinkään. Ei muutoksiin tarvita tiimikoulutusta, vaan omien kykyjen ja osaamisen kartoittamista ja sitä, että on itse aidosti mukana”, Nylund väittää.
Viljelijä on Nylundin mielestä ehdottomasti johtaja, ainakin itsensä ja yrityksensä johtaja. Hänelle on hyötyä siitä, että voi muutosvalmennusryhmässä kartoittaa omaa osaamistaan ja tilansa vahvuuksia, saada vertaistukea muilta viljelijöiltä ja palautetta valmentajalta. Moni muutosvalmennukseen osallistuja on lähtenyt miettimään, mihin suuntaan elämäänsä jatkaa.
”Eräs emäntä kertoi, että viime vuosi on ollut yhtä helvettiä ja päätökset todella raskaita, kun luopui karjasta. Mutta hän lisäsi, että nyt hän voi hyvin eikä päivääkään vaihtaisi pois.”
”Muutosvoima tulee onnistumisista ja tuloksista. Itsensä johtaminen on kurinalaista ja siinä joutuu ottamaan itseään niskasta kiinni. Mutta pelkokerroin pienenee, kun onnistuu”, Nylund rohkaisee.
Jos lopullinen muutos pelottaa, kokeile. Lähde vaikka opettelemaan kieliä kansalaisopistoon tai kokeile toista työtä.
”Kainuussa yksi isäntä lähti Talvivaaran kaivokseen autokuskiksi. Vähän aikaa siellä oltuaan hän palasi navettahommiin takaisin ja sanoi, että olipa onni, etten myynyt lehmiä. Kaivoksessa huomasin, että tätä työtähän minä rakastan.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
