Suomi Venäjän naapurina

Olemme siirtyneet epävarmuuden aikaan. Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina ottavat haltuunsa kansainvälistä politiikkaa ja taloussuhteiden järjestelmää. EU painiskelee omien ongelmiensa kanssa: jäsenmaiden on aika ryhdistäytyä.

Kirjoitin 2014 tammikuussa tässä lehdessä, että Venäjä on suuri mahdollisuus. Venäjä miehitti Krimin niemimaan maaliskuussa 2014 ja viimeistään silloin avautuivat suomalaisten silmät.

Vuoden 1968 Prahan miehitys sai jatkoa Georgian sodassa vuonna 2008. Toukokuussa 2014 kysyin, missä Venäjä menee? Tilanne ei ole parantunut neljässä vuodessa, vaan se jopa heikentynyt. Mukaan on tullut Syyria.

Venäjä, Venäjä, Venäjä on tänään ajankohtaisempi kuin vuonna 2007, kun puolustusministeri Jyri Häkämies lausui nuo tunnetut kolme sanaa.

Suomalaisilla ja venäläisillä on yhteinen pitkä historia. Siihen mahtuu oikeastaan kaikkea mahdollista. Maittemme välinen poliittinen, demokraattinen ja taloudellinen kuilu ei saa olla esteenä yhteistyölle.

Suomen ja Venäjän välinen raja on maailman rauhallisempia ja täysin molempien maiden kontrollissa. Venäläiset voivat olla rauhassa, koska rajalle ei tule mitään yllättävää, elleivät venäläiset itse tee jotakin tavallisuudesta poikkeavaa.

Venäläisten halu herättää suomalaisten epäilyjä on varsin ihmeellistä. Viimeisenä esimerkkinä on Venäjän puolustusministerin Sergei Shoigun puheenvuoro jokin aika sitten. Se oli tarkoitettu meille, mutta ainakin osittain myös kotimaiseen käyttöön ennen laivastonpäivän paraatia.

On vaikea uskoa, että puheenvuorot olisivat vahinkoja. Venäläiset ovat aina olleet taitavia pelaajia. Itse asiassa on luonnollista, että he reagoivat: eri asia on, onko se aina viisasta.

Jos keskustelua vertaa amerikkalaiseen sarjafilmiin, on Shoigu se paha poliisi. Vladimir Putin näyttää hyvältä poliisilta, kun lukee uutisia Niinistön ja Putinin viimeisestä tapaamisesta. Mitä enemmän saamme kuulla Shoigun kaltaisia kommentteja, sitä lähemmäksi venäläiset ajavat Suomea ja Ruotsia Natoa kohti.

Venäjä on aina pyrkinyt ohjastamaan suomalaista päätöksentekoa. YYA-Suomessa se oli sääntö, ei poikkeus. Silloin vaikutettiin helposti suoraan valtion johtoon, jotta saatiin itselle mieluisia päätöksiä.

Perinteisen tiedonvälityksen rinnalle noussut sosiaalinen media muuttaa vaikuttamisen muotoja. Tämän ajan ilmiö on erimuotoinen trollaus: väärän tai itselle myönteisen informaation levittäminen. Voi vain kuvitella kuinka paljon venäläistä informaatiota liikkuu maassamme.

Turvallisuuden uhka ovat meidän omat YYA:sta edelleen voimansa saavat henkilöt. Aikaisemmista Venäjä vastaisista on tullut Nato-myönteisiä ja Venäjä myönteisistä Nato-vastaisia. Professori Vesa Kanniainen toteaa uudessa tutkimuksessaan, että hallitusohjelman Nato-optiolla on arvoa Suomelle.

Taloussuhteet ovat aina olleet ydintä maittemme välillä. Talouspakotteet iskivät Suomeen pahasti. Toinen kauppaa rajoittava tekijä on Venäjän talouden taantuma ja siitä johtuva tuonnin yleinen lasku sekä ruplan kurssin heikkous.

Suomalais-venäläisen kauppakamarin viimekeväinen barometri luotaa suomalaisten yritysten näkemyksiä kaupasta, taloudesta ja politiikasta. Odotukset olivat heikentyneet toissa vuoteen verrattuna. Kuitenkin edelleen uskotaan talouden siellä kasvavan jonkin verran. Ongelmia aiheuttaa poliittinen tilanne, ruplan kurssi, vähäinen kysyntä sekä yleinen epävakaus.

Suomi toimii osana EU:ta myös Venäjä-politiikassa. Venäjän tavoite on ollut hajottaa EU:n yhteistä rintamaa. Donald Trumpin aikana venäläisten politiikka saa uusia vivahteita. Vahva EU voisi olla myös Venäjän etu.

Venäjälle ulkopolitiikka on nollasummapeliä ja valta­politiikkaa. EU ja Venäjä tarvitsevat toisiaan taloudessa ja politiikassa. Suomella voi olla tärkeä rooli Saksan kanssa rakentaa yhteistyön siltaa. Suomesta ei saa tulla Venäjän asioiden hoitaja Brysselissä, mutta osaajana Suomi voi toimia.

Suomen turvallisuus perustuu itsenäiseen puolustukseen, syvenevään yhteis­työhön läntisten kumppaneiden kanssa, yhteistyöhön itäisten kumppanien kanssa sekä kansain­väliseen sopimusjärjestelmään. Olennainen osa turvallisuutta on kasvava talous ja toimiva yhteiskunta.

Suomessa on jo voitava ajatella omilla aivoilla. Tämä ei tietenkään tarkoita ehdoin tahdoin idän ärsyttämistä. Kansallinen etu vaatii omaa itsenäistä ja perusteltua päätöksen­tekoa.