Maalaisjärki on poliisin paras työkalu
Teresa Green toivoi poliiseja rauhoittelemaan kotikatuaan.23.9.200916:00
”Hyvin olen puhumalla pärjännyt, ei ole tarvinnut painiksi lyödä”, kuittaa vanhempi konstaapeli Pauliina Mäkelä. Pohjalainen jämäkkä suorapuheisuus tehoaa niin levottomiin nuoriin, puistojen miehiin kuin eksyneisiin turisteihin.
Ihmisen asuinkunta ei ensisijaisesti määrittele sitä, kuinka lavealla elämänpolulla tämä astelee.
”Samalla tavalla ihmiset tekevät rikoksia joka puolella. Koska kaupungissa on enemmän ihmisiä, myös tehtyjen rikosten määrä on luonnollisesti suurempi. Mutta ihmiset ovat samanlaisia joka puolella”, sanoo vanhempi konstaapeli Pauliina Mäkelä (23).
Pohjois-Pohjanmaalta Sievistä kotoisin oleva Mäkelä työskentelee Helsingin keskustan poliisipiirissä. Työssään hän aloitti heinäkuun puolivälissä lähes suoraan koulunpenkiltä.
Mäkelä toivoo, että kotitilalla Sievissä saadut eväät näkyvät hänen työssään maalaisjärjen käyttönä. Pohjalaisuuden hän arvelee tulevan esiin suorapuheisuutena:”Asiat sanotaan niin kuin ne ovat.”
Nuorten uhma kaipaa rajoja
Nuoruuteen kuuluu omien rajojen koettelu ja auktoriteettien uhmaaminen. Näitä raja-aitoja kokeilevat kaikki nuoret asuinpaikasta riippumatta. ”Sitä saa ja pitääkin tehdä”, Mäkelä sanoo todeten, että aikuisten eli vanhempien kullanarvoinen tehtävä on asettaa ne rajat.
Mäkelä muistuttaa, että alle 15 vuoden ikä suojelee nuoria rikosoikeudelliselta vastuulta, mutta vahingonkorvausvastuu koskee kaikkia iästä riippumatta.
Kiusaaminenkaan ei ole mikään kaupunkikoulujen tai -paikkakuntien kyseenalainen yksinoikeus. Kaikkialla on kiusaajia ja kiusattuja.
Mäkelän mielestä kiusaamiseen puuttuminen ei riipu siitä, tapahtuuko se kaupungissa vai maaseudulla. ”En usko, että kiusaamista vähätellään maaseudulla, mutta kynnys puuttua asioihin on varmasti erilainen eri alueilla.”
Kiusaajat eivät aina muista, että heidän teoillaan saattaa olla rikosoikeudellisia seurauksia.
”Toivon, että kiusattu ei häpeä asiaa, vaan toisi asia rohkeasti ilmi. Lähes joka koulusta löytyy joku, jolle kiusaamisesta voi kertoa.”
Kaupunkipoliisi on lähellä
Mäkelän kokemusten mukaan kaupungissa ihmisten on helpompi lähestyä poliisia ja kertoa tälle joko henkilökohtaisesti tai puhelimella asiansa. Ihmiset luottavat siihen, että apu tulee nopeasti.
”Ehkä maaseudulle pelätään polliisia enemmän kuin kaupungissa”, Mäkelä virnistää, mutta vakavoituu sitten:”Maaseudulla on pitkien etäisyyksien takia opittu, että pikkuasioiden takia ei kannata poliisille soitella, koska partio ei kovin nopeasti paikalle ennätä.”
Maaseudun pienillä paikkakunnilla poliisille puhumista saattaa jarrutella sekin, että poliisi on tuttu henkilö. Helsingissä univormun riisuttuaan voi kadota rauhassa kaupungin vilinään tavallisena ihmisenä.
Työ opettaa tekijäänsä
Pauliina Mäkelä haki suoraan lukiosta päästyään poliisiammattikorkeakouluun Tampereelle. Poliisin ammatin hän valitsi äitinsä vinkistä.
”Päivän mietin asiaa tosissani ja sitten tiesin, että haluan poliisiksi. Sitten ei enää ollut muuta maalia.”
Opetus poliisikoulussa on hyvin käytännönläheistä eikä koulunpenkeillä istuta kaksi ja puoli vuotta kestävän koulutuksen aikana yhteensä kuin noin vuosi. Muu osa koulutuksesta koostuu käytännön harjoittelusta.
”Tätä työtä ei voi oikein muuten oppia kuin käytännössä, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin.”
Poliisin työ ei edes Helsingissä ole vuorokaudet ympäri vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Suurin osa työstä on erilaisia hälytyskeskuksen kautta tulevia hälytystehtäviä. Tämän lisäksi Mäkelä valvoo kulloisenkin parinsa kanssa liikennettä, auttaa juopuneita lepäämään tai vaikkapa neuvoo eksyneitä turisteja.
Lyhyen työuran mielenkiintoisimpia hetkiä tarjosi megatähti-Madonna. ”Poliisin näkökulmasta asiat sujuivat hyvin, mutta oli silti mielenkiintoista seurata, miten yksi ihminen saa aikaan sellaisen spektaakkelin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
