Pohjois-Karjalaan on perustettu 54 kylien pelastusryhmää – nimikkomummojen nimeäminen on yksi tapa auttaa naapureita

Ensihoitaja Heikki Nevalainen kertaa Petri ja Tuula Vannisen kanssa elvytystä ja sydäniskurin käyttöä. 

Turvaa maaseudulle -hanketta on rahoitettu Manner- Suomen maaseuturahaston kehittämisohjelmasta, kertoo koordinaattori Eeva Kröger. 

Pohjois-Karjalan kylillä ei jäädä tiukan paikan tullen pulaan, sillä kylien pelastusryhmät ovat valmiina auttamaan. Laajat sähkökatkot, isot onnettomuudet, myrskyt, tulipalot ja karkuteillä olevat eläimet ovat kaikki onnettomuustyyppejä, joissa kylien pelastusryhmäläisten apua voidaan tarvita.

Toiminta juontaa juurensa kesällä 2010 riehuneeseen Asta-myrskyyn, joka jätti monet ihmiset vaille sähköä jopa viikoiksi Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Eikö me voitaisi tehdä itse jotain, pohdittiin kylillä. Niinpä Kesälahden palomestari Rauno Suomalainen sai idean kylien pelastusryhmistä.

Vuonna 2015 idea oli jalostunut niin pitkälle, että Pohjois-Karjalassa aloitettiin kylien pelastusryhmien kokoaminen ja kouluttaminen. Hankkeen rahoittaa Pohjois-Karjalan ELY -keskus, sitä hallinnoi Pohjois-Karjalan pelastuslaitos, toteutuksessa mukana Maaseudun Sivustysliitto ja Pohjois-Karjalan Pelastusalan liitto.

Pelastusryhmätoiminnan osana kylille tehdään turvallisuussuunnitelmia. "Ihmisiä koulutetaan avuksi häiriötilanteisiin, joissa viranomaisilla on paljon tehtäviä, mutta vähän resursseja. Työturvallisuusriskitekijöitä sisältäviä tehtäviä pelastusryhmäläiset eivät tee", kertoo Turvaa maaseudulle -hankkeen Eeva Kröger Maaseudun Sivistysliitosta.

Ylpeys ja into tehdä asioita ovat luonnollinen seuraus sille, kun joku huomaa, että häntä tarvitaan. Tähän perustuu myös ihmisten halu olla kylien pelastusryhmissä. "Kaikista on apua ja kaikille löytyy tehtävää pelastusryhmissä ikään, sukupuoleen, erityisosaamisen tai sen puutteeseen katsomatta", vakuuttaa Kröger.

Pelastusryhmään kuulumisen ja siinä toimimisen edellytyksenä on osallistuminen yhdeksän tuntia kestävään peruskoulutukseen. Lisäksi tarjolla on tarpeiden mukaan muuta koulutusta. Koulutus voi keskittyä vaikkapa metsäpaloihin tai eläinten käsittelyyn.

Onnettomuustilanteissa pelastusryhmäläisten apua on tarvittu toistaiseksi harvakseltaan. Sitäkin arvokkaampaa on naapuriapu, joka kuuluu myös pelastusryhmien työhön.

Joulukuun lopulla Enon palolaitoksella kokoontui kylien pelastusryhmien jäseniä. Leena Kinnunen Kuisma-Majoinvaaran kyläyhdistyksestä kertoi ­heidän pelastusryhmänsä tavasta tehdä naapuriapua.

"Meillä on jokaisella yksin asuva nimikkomummo, jonka perään katsotaan, ollaan yhteydessä ja tarjotaan apua. Yhden kylällä asuvan nimikkomummon kissa kuoli. Ei mennyt kuin kolme päivää niin olimme porukalla hankkineet mummolle uuden kissan ja hänellä oli taas seuraa", kertoo Kinnunen, selvästi ­ylpeänä kyläläisten toimeliaisuudesta ja yhteen hiileen puhaltamisesta.

Yksin asuvista tai iäkkäistä naapureista huolehtiminen ei aina ole helppoa ja yksinkertaista. Osa ihmisistä haluaa elää omissa oloissa ja joku on muuttanut maalle saadakseen olla rauhassa. Näitä ihmisiä voi olla vaikea kohdata.

Kröger neuvoo pelastusryhmäläisiä perustelemaan vierailukäynnin sillä, että kylän pelastusryhmässä on päätetty toimintatavasta.

Alun perin Turvaa maaseudulle -hankkeen tavoitteeksi oli asetettu 50 pelastusryhmän kokoaminen kattavasti koko maakuntaan. Tavoite ylitettiin, ryhmiä on nyt 54.

Pelastuslaitoksen ylläpitämässä pelastusryhmäläisille tarkoitetussa WhatsAppin-kaltaisessa pikaviestipalvelussa on tällä hetkellä noin 500 nimeä.

"Kyläläiset innostuivat, kun he huomasivat, että heitä tarvittiin ja kysyttiin viranomaisavuksi", sanoo Kröger.

Ainutlaatuinen hanke päättyy ensi vuoden heinäkuussa, mutta toiminta jatkuu. Toimintamalli olisi monistettavissa muuallekin Suomeen, kannustaa Kröger.