Muumit pelleteiksi
Kolumni
Mari mörö
Ryöstöbrändätty Muumi (anteeksi, saako nimen kirjoittaa ilman että maksaa siitä jonkin lisenssimaksun?) on jo kokenut pahan brändi-inflaation. Janssonin perikunnan toteuttama peikkojen ylituotteistaminen hakee vertaistaan ja herättää myötähäpeää.
Linnut ja siat ovat tällä hetkellä maamme ykkösbrändi. En nyt tarkoita sika- saati siipikirjaa, vaan peliä, jota joutilaat ihmiset pelaavat kaikilla mantereilla. Joutilaita, viihdykettä kaipaavia ja aikaa tappavia ihmisiä on kasvava joukko. Heidän tyhjiin hetkiinsä vihaiset linnut ja saalissiat ovat tuoneet vastauksen.
Kyseinen peli on innostanut satoja pelisuunnittelijoita kehittelemään omaa ideaansa ja hiomaan strategiaa. Mikä tarina erottuisi maailmalla?
Ilman tarinaa ja luovaa taloutta eivät rattaat ole pyörineet aikoihin. Ravintoloitsijan tulee avautua ruokalistan esipuheessa isoäitinsä kanalasta, junakuljettajan on hyvä lausua runoja matkustajien viihdyttämiseksi ja lemmikkieläimille tarvikkeita myyvän firman on laadittava Mustille horoskooppi. Jos Mustin omistaja hankkii lemmikilleen uima-asun, niin hassunhauskan koirarunokirjan saa puoleen hintaan.
Paheksua voi kyllä sitä, ettei muumi-imperiumi ole tarttunut puunjalostukseen. Markkinoilla on suuri, muumipellettien kokoinen aukko. Muumihahmoiksi puristettu puru saattelisi lapset ja kirjallisuuden ystävät takaisin perusasioiden pariin: elävän tulen äärelle tarinoita kuuntelemaan. Haloo, siellä muumi-imperiumin komentokeskuksessa! Kutterinpurua riittää vielä.
Raaka-aineiden jalostusasteen pitää nousta, jotta Suomi selviäsi. Puusta tulisi tehdä design-vaatteita, keinoihoa, kosmetiikkaa – tai pelifirman maskotteja. Käpylehmää tai kaarnavenettä ei kuulemma kannata ehdottaa.
Jos menet Sofi Oksasen kirjan julkistamisristeilylle Tallinnaan, se ei ilmiönä poikkea siitä että menisit Lordin keikalle Huittisiin. Faneja tarvitaan, vähintäänkin tuotteista kiinnostuneita ostajia.
Ja mitä rattaisiin tulee, niin rekisterikilpi on lastenrattaissa lähes pakollinen vakiovaruste. Kilpi on osa vauvelin tarinaa ja identiteettiä, jotka käynnistyvät mainosrahoitteisissa blogissa ensimmäisen ultraäänikuvan myötä ja jatkuvat sitten pahoinvointi- ja synnytysraporttina sosiaalisessa mediassa ja muualla.
Lapsi syntyy osaksi tarinaa, jota kuka tahansa voi täydentää tai kehitellä. Ajatelkaa Estelle-prinsessaa! Hän elättää luovan talouden loiseläjiä pilvin pimein, vaikkei vauvaparkaa ole vielä edes ristitty. Estelle-ilmiö on pätenyt luovan työn tuloksiin – tai pelkkiin suunnitelmiin – jo pitkään. Pelkkä tyhjä potta kiinnostaa.
Lateksinaamarimörkön tarina viisuhuumineen ei kestänyt pitkään. Hirviölookista vakavimmin vaikuttuneet eli noin 5-vuotiaat pojat ovat jo kriittisiä teinejä ja he haluavat paremman ja isomman tarinan.
Kirjailija Oksanen sentään luo ja kirjoittaa tarinansa itse. Hän on luovan talouden edustajana jotain sellaista, mihin ei moni isokaan firma ole Suomessa pystynyt. Tuote elää, liikkuu ja vaikuttaa. Metsästä eläneen kansakunnan ykkösvienti on tullut ja tulee tätä nykyä puun takaa, ei puusta.
Niin käy tarinoillekin. Kun jalostusaste kohoaa, niin tuotteen arvo nousee. Missä sisältö, siellä luottamus. Ja missä tarina, siellä elämys. Se pyörittää rattaita, tykkäsi sitten muumeista, sioista tai siipikarjasta missä muodossa tahansa.
Artikkelin aiheetOta kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
