Vihreiden turvallisuuspolitiikka

Jouko Kyytsönen kirjoitti Maaseudun Tulevaisuudessa asevelvollisuudesta (MT Viikonvaihde 4.11.). Jutussa esitetty heitto vihreiden turvallisuus­politiikasta veti mutkat liian suoriksi. Haluan nyt korjata väärinkäsityksiä.

Vihreiden puoluevaltuuskunta hyväksyi viime syyskuussa turvallisuuspoliittisen linjapaperin. Paperissa puhutaan muun muassa Arktiksen turvallisuudesta, kansain­välisestä yhteistyöstä ja puolustuksen tehokkuudesta, mutta otsikoihin päätyi vain kärjistys vihreiden kannasta ase­velvollisuuteen.

Ja näin kävi nytkin, kun Kyytsösen jutussa tehty heitto päätyi Maaseudun Tulevaisuuden Facebook-sivulle jutun saatesanoiksi.

Vihreiden pitkän aikavälin tavoitteena on kyllä ase­velvollisuuden täysi vapaaehtoisuus. On kuitenkin täysin selvää, ettei pitkä aikaväli tarkoita esimerkiksi vuoden 2017 budjettia, vaikka Timo Heinosen (kok.) johtama ajo­jahti yrittikin eduskunnassa näin väittää.

Linjapaperissa on esillä lukuisia ensisijaisia toimia, joiden tulee toteutua ennen vapaa­ehtoisuuden mahdollistumista.

Vaatimus ja tavoite ovat mielestäni eri asioita.

Vaatimuksissa olennaista on asioiden kiireellisyys: vihreät on eduskunnassa vaatineet muun muassa päivähoitomaksujen korotusten ja eläkkeensaajien asumistukien leikkaamisen perumista. Onneksi hallitus kuuli, ja perui aikeensa.

Vihreät käy mielellään keskustelua puolustus- ja turvallisuus­politiikasta. Keskustelu toimii aina parhaiten, kun annetaan eri osapuolien itse kertoa kantansa, eikä tehdä niitä toisen puolesta yleistäen, kärjistäen tai vääristellen.