Ruisketju lujaksi
Reilu vuosi sitten perustetun Pro Ruis -liikkeen tavoitteena on lisätä kotimaisen rukiin viljelyä ja käyttöä.
Pro Ruis sai alkunsa, kun Fazer Leipomoiden toimitusjohtajalta Petri Kujalalta tivattiin alinomaa, miksei ruisleipä ole tehty kotimaisesta rukiista.
”Onko se niin vaikeaa?” Kujala käänsi kysymyksen Fazer Myllyn johtajalle Pekka Mäki-Reinikalle. Mäki-Reinikan vastaus oli ja on edelleen, että tehtävä ei ole mahdoton, mutta se vaatii koko ketjun sitoutumisen: viljelijät, kasvinjalostajan, myllyn ja ainakin yhden ison leipomon.
”Kuluttajahan ilmoittanut, että haluaa kotimaista ruisleipää”, Mäki-Reinikka muistuttaa.
Fazer paalutti, että kaikki Oululaisen merkin alla myytävät ruisleivät leivotaan kotimaisesta rukiista vuoteen 2016 mennessä. Tavoitteeseen on vielä matkaa, sillä kotimaisen rukiin osuus on vasta noin puolet.
Pro Ruis -yhdistykseen tuli mukaan Fazerin lisäksi Boreal Kasvinjalostus, Raisio, viljelijöitä ja yksityishenkilöitä. Yhdistys hallinnoi ministeriön rahoittamaa rukiin viljelyn kehitysohjelmaa, jonka voimin on muun muassa innostettu viljelijöitä kokeilemaan uusia lajikkeita.
Mäki-Reinikka iloitsee siitä, että myös Vaasan leipomot ja Leipuriliitto sekä Kauppamyllyjen yhdistys ovat lähteneet mukaan Pro Ruis -liikkeeseen.
Vaikeuksien voittamista
Rukiin viljely ei ole ihan helppoa. Kun vanhoissa lajikkeissa satokin on jäänyt pieneksi, moni on heittänyt homman sikseen.
Boreal Kasvinjalostus on tuonut markkinoille uusia lajikkeita, jotka ovat satoisampia ja talvenkestävämpiä kuin vanhat maatiaislajikkeet.
Viljelijä Kalle Sipilä Hollolasta kylvi syksyllä uutta ruislajiketta parillekymmenelle hehtaarille. Velipoika pani lähes saman verran.
”Kahden, kolmen vuoden päästä osaan sanoa, onko tämä kannattavaa vai pelkkää huuhaata. Siemen on kallista ja viljelyssä on riskinsä. On kysymysmerkki, mitä talven jälkeen paljastuu.”
Sipilän mielestä rukiin viljely edistyisi myös sillä, että teollisuus maksaisi rukiista parempaa hintaa. Työmäärään nähden nykyinen hinta ei tyydytä.
”Ruis kylvetään syksyllä. Kun puintikausi on kiireimmillään, joudut samaan aikaan ottamaan koko kylvöketjun käyttöön, huoltamaan ja pesemään koneet pientä alaa varten. Sille pitäisi saada palkka”, Sipilä miettii.
”Toisaalta ruis voi myös tasata työhuippuja, kun sen puinnin pystyy ehkä aloittamaan muita viljoja ennen.”
Sipilälle on tärkeää, että hän voi olla yksi osatekijä ketjussa, joka tuottaa suomalaista ruisleipää.
Pitkänmatkanjuoksua
Viime syksy oli viljelijöille hankala. Silti pinta-alat eivät täysin romahtaneet ja viljelijät ottivat uusia lajikkeita käyttöön. Ruista kylvivät sellaisetkin tilat, missä ruista ei ole sodan jälkeen viljelty.
”Alku on rohkaiseva. Tämä ei ole pikajuoksua, vaan kestävyysmatka”, Mäki-Reinikka muistuttaa.
Mylläri ei usko, että kotimaista ruista saataisiin lisää vain hintaa nostamalla.
”Suomen luonto on lahjomaton. Joskus ruista ei saa, vaikka maksaisi mitä. Ja jos hinta on huipussaan, se ohjaa viljelijöitä väärin eli kylvämään niin paljon, että seurauksena on hintojen romahdus ja suuri pettymys.”
”Oikean hinnan lisäksi pitää olla tehokkaat viljelymenetelmät, satoisat lajikkeet ja tasapainoinen kysyntä. Niiden eteen nyt tehdään työtä.
Fazer tuo ruista Itämeren alueelta. Tuonti- ja kotimaisen rukiin hinnat asettuvat samoihin eikä laatukaan Mäki-Reinikan mukaan eroa. Kotimaisen suosimisessa onkin kyse aatteesta.
”Ruisleipä on niin suomalainen asia, että sen pitää olla tehty suomalaisesta rukiista”, Mäki-Reinikka linjaa.
RIITTA MUSTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
