Kyytiä vailla

Stiina Hovi 

Vieraana maalla

Tosi kiva kun pääsit tänne mökille mun seuraksi, tai eihän nää meidän lomautukset mikään kiva asia ole.

– Kivampi täällä kuin pyöriä kotona, ja tää on kaikkein ihanin aika, näkee kuinka kaikki alkaa kasvaa.

– Niin, mulla on kassikaupalla istutettavaa, kotona oli kaikki ikkunalaudat taimia täynnä. Onneksi miehet käänsi palstan.

– Sen enempää ne ei näihin meidän viljelyihin saakaan puuttua. Eikä EU.

– Ei. Mutta hei, eikös kohta ole ne EU-vaalit?

– On ne 7. kesäkuuta, sunnuntaina. Silloin ollaan vielä täällä. Äänestitkö ennakkoon?

– Hui, enhän mä muistanut kun aika meni puutarhakaupoissa.

– En minäkään. Nyt jää äänestämättä, kun miehet vei auton.

– No, tuskin se EU siitä keikahtaa.

– Ja haittaisko vaikka keikahtaisi?

•••

– Hei kuuntele! Auto.

– Kuka se on? Miehet palaa vasta perjantaina. Apua mä olen ihan mullassa! Ja mun vaatteet!

– Jos se on joku mies, ei se sun vaatteita katso. Varsinkaan kun jää noin paljon muuta katsottavaa. Napita vähän.

•••

– Päivää.

– Päivää. Naapurin isäntähän se.

– Vanhaisäntä. Isäntä on peltotöissä.

– Kelpaako päiväkahvit?

– Vanhaemäntä kyllä varoitti tuppautumasta päiväkahviseuraksi. Sanoi, ettei hän muuten, mutta on häpiä jos tulee pakit. Ja ellei, niin joku pettyy kumminkin.

– Mitäs se...

– On asiaakin. Ovatko rouvat äänestäneet? Meinaan, on viimeinen ennakkopäivä. Ajattelin tarjota vaalikuljetuksen, kun ette te täällä sunnuntaina voi äänestää.

– Ei ole äänestetty. Ei ole äänestyslappujakaan.

– Olishan ne hyvä olla, mutta henkilöllisyystodistuksella pärjää. Niin että kelpaako?

– Keitetään ensin kahvit että ehditään siistiytyä. Eihän sitä kirkolle näin voi ja autokin likastuisi.

•••

– Mitenkäs te uskallatte viedä meidät? Jos me äänestetään väärää ehdokasta?

– Sitä pitää äänestää, mikä omalta tuntuu. Erilaisia asioitahan sitä on kaupungissa ja maalla. Vaan mökkiläisethän tietää vähän kummastakin.

– Vähän juu. Enemmän pitäisi ottaa selvää mökkikunnan asioista, ihan itseä varten. Äänestääkö kaikki täällä keskustaa?

– Kai se menee vähän niin kuin perintönä talon mukana, keskustaa tai kokoomusta ja perussuomalaisia on myös. Mutta joka sorttia maalla on niin kuin kaupungissakin. Miniä taitaa olla vihreä eikä se kuntavaaleissa ollut enää kylän ainoa.

– Mitenkäs se täällä pärjää?

– Ei se ja anoppi politiikasta riitele. Poika on välillä samaa ja välillä eri mieltä. Jos ukko eläisi, se taitaisi olla enimmäkseen miniän puolella vaikka maalaisliittolainen olikin. Eniten sulateltavaa siinä on minulle, aikanaan kun on asiat opetettu ja neuvottu hiukan eri näkökulmasta. Mutta sanovat, että joissakin maissa vihreät ja viljelijät ovat samalla puolella. Enempi saisi olla täälläkin.

– Mikä sen estää?

– Ennakkoluulot ja jotkut asiatkin. Meillä on ehkä maanomistus isompi asia kuin monessa muussa maassa, metsä etenkin.

– No kummassa vika?

– Eiköhän kummassakin. Mutta viisasta kai olisi itse kunkin aloittaa itsestään eikä toisesta. Ojentaa mieluummin käsi kättelyyn kuin nyrkissä, jos vaikka toinen tekisi samoin. Nyrkissä se ainakin pätee, kummallakin.

•••

– No nyt on EU ja Suomen maine pelastettu. Ei voi äänestysprosentista ainakaan meitä syyttää. Kiitoksia! Ilman naapuria se olisi jäänyt. On siitä jotain hyötyä, että täällä maallakin vielä joku asuu.