Kunnan koko ei takaa tehoa

”Kunnan suuri koko ei takaa tehokkuutta. Jos takaisi, pääkaupunkiseudun palvelut toimisivat tehokkaimmin, mutta eivät ne toimi”, paukauttaa kuntatutkija Lotta-Maria Sinervo.

Hallintotieteen tohtori, Tampereen yliopiston kunnallistalouden lehtori Sinervo sai luettavakseen pelkosenniemeläisten ajatukset ja on lähes kaikessa samaa mieltä.

Sinervo kertoo, että kuntatutkijoiden mielestä uudistusta tarvitaan. Mielipiteet kuitenkin eroavat heti, kun puhutaan siitä, mikä tämä uudistus on ja minkälaiset keinot valitaan.

Nykyisessä kuntauudistuksessa tärkeimmäksi keinoksi on valittu kuntakoon kasvattaminen.

”Yritysmaailman tehokkuusopit eivät kuitenkaan ole sovellettavissa kuntapuolelle. Suurempi kunta tai palveluyksikkö ei tuo tehokkuutta.”

Pitää myös selventää, mitä tehokkuus tarkoittaa.

”Ennen kaikkea kyse on kuntalaisten saamasta hyvästä vastikkeesta maksamilleen veroille. Tehokkuus kunnassa on siis eri asia kuin tehokkuus yrityksessä.”

Kuntien suurin ongelma on, että raha ei riitä palvelujen ylläpitoon. Niinpä ratkaisujen pitäisi puuttua juuri tähän. Pitäisi miettiä, mitkä ovat niitä tehtäviä, joita kuntien pitää hoitaa.

Sinervo on samaa mieltä kuin Pelkosenniemen päättäjätkin: Kuntaliitoksesta ei ole aina hyötyä vaikeissa oloissa toimiville kunnille. Liitos ei tuo lisää rahaa eikä palvelujen tarve vähene. Liitos voi avata uusia mahdollisuuksia, mutta on eri asia, miten ne hyödynnetään.

Yksityisten tuottamista terveyspalveluista ei ole apua Pelkosenniemelle ja Savukoskelle, jos niitä ei ole tarjolla.

Kun nämä kaksi kuntaa jo nyt järjestävät yhdessä merkittävän osan palveluistaan kansanterveystyön kuntayhtymässä, liitos ei muuttaisi tilannetta paljoakaan. Kuten pelkosenniemeläiset sen sanovat: ”Hallinnon karsiminen ei tuo merkittäviä säästöjä.”

Sinervo myöntää, että kriisikuntien määrittely on politiikkaa. Määrittelyssä olisi otettava huomioon kuntien olosuhteet.

”Kriteerit eivät voi olla pelkästään tilinpäätöksen tunnuslukuja. Pelkkä alijäämä tai ylijäämä ei kerro, miten kunta on järjestänyt palvelunsa ja onko palvelujen tuotanto tehokasta ja oikeudenmukaista.

Kriisikuntaa määriteltäessä pitäisi ottaa huomioon kunnan väestönkehitys, palvelujen tarve sekä myös palvelujen tuotannon tehokkuus.”

Elinkelpoisuutta mitattaessa pitää kysyä: Mistä kunta saa resurssinsa nyt ja mistä tulevaisuudessa? Mihin näitä resursseja tarvitaan ja miten kunta ne käyttää?