Korhosen kirjat paljastavat valtapelin

Olin lomalla. Kevyenä loma­lukemisena oli kolme Jarmo Korhosen ansiokkaasti kirjoittamaa kirjaa.

Vaikka olen lukenut paljon, on myönnettävä, että ei ollut helppo urakka. Altaan reunalla auringonpaisteessa se kuitenkin sujui, ja kirjat veivät mukanaan.

Aloitan kritiikistä. Kirjat on osittain kirjoitettu hieman sekavasti. Punainen lanka puuttui tai en onnistunut sitä löytämään. Olen Benkun kanssa samaa mieltä: olisi pitänyt tiivistää raakasti. Tulee vaikutelma, että on ollut kiire. Pöytäkirja­otteet ja muut lainaukset olisi suurelta osin voinut ohittaa lähdeviitteillä.

Korhosen olisi kannattanut jättää pois myös arvottavat lausumat henkilöistä. Uskon, että niille on oikeutuksensa, mutta historian tutkimukseen ne eivät kuulu. Politiikka on sitten asia erikseen.

Kirjoista parhaiten kirjoitettu on Valtataistelu. Se on myös lyhyin. Olisiko tässä osasyy?

Kepulaiset ovat leimanneet kirjat lukematta kaunakirjallisuudeksi.

Suosittelisin leimaamisen sijaan lukemaan ensin. Kirjat ovat oivallinen oppitunti poliittiseen valtapeliin ja poliittiseen historiaan. Mikään ei nimittäin ole muuttunut.

Valtataistelu on raakaa. Kirjeet sinkoavat sinne ja tänne. Kontallaan ollaan milloin mihinkin suuntaan. Takapuolia nuollaan ahkerasti. Taustalla on aina oma pyrkimys asemiin.

Vanha todistettu viisaus on, että valta turmelee. Siksi suosittelisin politiikan valtapaikoilla olevia lukemaan Korhosen kirjaston.

Tosiasia on sekin, että vaalirahakohun oikeat roistot ovat vapaalla ja vallassa. Korhonen naulattiin porukalla ristille, että muut saivat jatkaa suhmurointiaan. Näinhän peli toimii.

Ja kyllä. Sama meno on aivan kaikissa puolueissa. Historian tutkijat tulevat sen aikanaan todistamaan.

Vaalirahakohussa ja doping­kohuissa on jotakin samaa. Kaikki käyttävät.

Kun yksi kärähtää, muut tulevat jeesustelamaan ja kivittämään. Samalla ovat farisealaisesti tyytyväisiä, etteivät itse ole jääneet kiinni. Pieni pelko on tietysti mielessä: Tuleekohan vielä minun vuoroni?

Politiikan lähihistorian penkominen ei tietenkään pääty Korhosen osalta tähän. Jatkoa on luvassa. Omassakin pöytälaatikossa saattaa majailla jotakin mielenkiintoista. Ihan kahdessa polvessa.

Korhonen on tehnyt palveluksen Suomen poliittiselle järjestelmälle. Hienoa, että kirjoitit. Jatka ja kuule kritiikki.