Hämeenkyröläinen Wille Antila opiskelee huonekalurestaurointia Ikaalisten Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa ja on oppimassa käytännön niksejä Karhumaan opissa. Huonekalujen täyteaineena käytetään kotimaista haapalastuvillaa.
Mööpeleille uusi elämä
Pinsiöläinen Elsi Karhumaa pyörähti kierroksen maailmalla ja päätyi yrittäjäksi lapsuutensa pihapiiriin.Täällä ei haise enää siansonta, Pikku Mööpelin yrittäjä Elsi Karhumaa huikkaa verhoomonsa kynnyksellä.
Vielä parikymmentä vuotta sitten vierailijoita olisi odottanut parin sadan kärsäkkään kimeä tervehdys. Sikamaisesta menneisyydestä on jätetty muistuttamaan yksi karsina, jossa on nykyään yrittäjän toimistotila.
Maatilan tyttö Ylöjärveltä Pinsiön kylästä on palannut juurilleen, eikä ratkaisu ole kaduttanut. Nyt hän tuntee olevansa ensimmäistä kertaa elämässään omassa paikassaan.
”Tässä maatalon pihapiirissähän me aina oltiin. Äiti, isä, sisko ja isovanhempani. Tilalla oli sikoja, viljeltiin viljaa ja myöhemmin perunaa”, Karhumaa kertoo.
”Äiti piti postia, mikä oli minusta lapsena kauhean hauskaa. Äidin mielestä ehkä ei, kun istuin siellä aina ennen kouluun lähtöä. Sitten kun tulin koulusta, niin notkuin siellä lisää.”
Lapsuusaika jäi taakse, ja tie vei töihin kaupunkiin. Karhumaa jäi työttömäksi 1990-luvun laman aikaan ja asui tuolloin Tampereella.
”Menin muutaman vuoden työttömyyden jälkeen Tampereen Seudun Työttömien puheille, ja sain itseni työllistymään heille puoleksi vuodeksi. Tehtävänä oli huonekalujen entisöintiä ja laittoa”, Karhumaa kertoo.
Jakson jälkeen Karhumaa jäi samaan paikkaan vapaaehtoistöihin ja pääsi osallistumaan työttömien kursseille ilmaiseksi.
”Menin yhdelle verhoilukurssille, jonka pitäjä otti minut osuuskuntaan töihin oppisopimuksella. Valmistuin sieltä ja olin hetken aikaa siellä töissä. Vuonna 2001 päätin, että laitan oman firman pystyyn”, Karhumaa kertoo.
Yrittäjän alkutaival ei ollut helppo, sillä tuli nieli yhden verstaan Valkeakoskella. Uudet työtilat löytyivät Viialan vanhalta vaneritehtaalta. Kuin sattumalta muutaman vuoden jälkeen tarjoutui tilaisuus ostaa oman kotitilan rakennukset.
”Kyllähän minä tiesin heti pihaan tultuani, että verhoomoni tulee toimimaan tuossa sikalassa. Melkoisten remonttien jälkeen tässä nyt sitten ollaan”, Karhumaa huokaisee.
Karhumaa kertoo aina olleensa vanhojen talojen ja huonekalujen ”halailija”. Kaikki vaatteetkin hän ostaa kirppareilta.
”Itse asiassa nytkin päälläni on meidän olohuoneen vanhat verhot”, verhoilija nauraa.
”En ole ikinä ollut sellainen pipertäjä käsitöiden suhteen. Tykkään, kun tässä työssä on paljon fyysistäkin hommaa. Kädenjälki on heti nähtävissä.”
Karhumaa pelastaa vuosittain satakunta huonekalua kaatopaikalta, jotta ne voisivat vielä palvella lepohetkien antajina.
Huonekalujen entisöinnissä on hirvittävä määrä työvaiheita ja jokainen työ on erilainen. Verhoilijan täytyy Karhumaan mukaan olla tarkka ja silmää täytyy löytyä mittasuhteille ja näkemystä eri tyylisuunnille.
”Katselin tuossa juuri tänään sähköpostia, ja taas on tulossa sellainen tuoli, jollaista en ole ikinä nähnyt”, Karhumaa naurahtaa.
”Moni ei usko, kuinka iso työ entisöinnissä on esimerkiksi joustimien vaihtamisessa. Vaikeiden kohteiden kohdalla mietin aina, että ihminen tämänkin on tehnyt, ja ihminen tämän pystyy myös korjaamaan.”
Verhoilijoiden keskinäiset verkostot ovat yksi apu ongelmatilanteissa. Sähköposti, puhelin tai kasvokkain tapahtuvat kokoontumiset ovat korvaamaton asia muuten yksinäistäkin työtä tekevälle.
”Muistan, kuinka yrittäjäksi ryhtyminen jännitti ihan hirveästi, mutta samalla se oli omalla tavallaan ihanaa.”
”Ensimmäisen vuoden hurmiossa mietin, ettei tässä tarvitse mitään kesälomiakaan pitää. Nyttemmin olen onneksi muuttanut mieltäni siinä asiassa”, Karhumaa hymyilee.
Nykypäivän kertakäyttökulttuuri näkyy Karhumaan mukaan valitettavasti huonekalujenkin hankinnassa: Moni miettii, minkä takia ihmisten kannattaisi maksaa vanhasta, koska samalla rahalla saa uuden kaupasta.
”Mutta siinä kohtaa ei ymmärretä, ettei sieltä saa samanlaista. Ehkä tyypillisin kohteeni on 1940–1950-lukujen puukäsinojallinen nojatuoli, mutta myös 1960-1970-lukujen huonekalut alkavat olla todella suosittuja varsinkin nuorison keskuudessa.”
Karhumaan yrityksen yksi kulmakivistä, ekologisuus, näkyy materiaalien valinnoissa. Huonekalujen täytteinä toimii kotimainen haapalastu ulkomaisen meriheinän sijasta.
”Tuolia ei voi pilata kankaalla, mutta sen voi pilata sillä, että laittaa sinne vaahtomuovia täytteeksi.”
Vuoden kyläksikin 2014 nimetty vireä Pinsiö sijaitsee niin hyvällä paikalla, että tamperelaiset asiakkaat jaksavat aina hämmästellä Karhumaalle, kuinka lyhyt matka sinne onkaan.
”Minähän en lähde täältä enää mihinkään muuta kuin hautuumaalle. Nyt kun on viimein oma paikka, niin voi alkaa tosissaan kehittämään liiketoimintaa”, Karhumaa visioi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
