Tuulen teho jää vajaaksi

Tuulivoimaloiden tehokoossa puhutaan julkisuudessa mielellään nimellistehosta. Ydinvoimaloiden ja vesivoimaloiden teho ilmoitetaan suoraan sähköntuottoyksikköinä, ja ne pitävät paikkansa. Näiden laitosten sähköntuotanto on tasaista ja ennakoitavaa säästä riippumatta.

Tuulivoimalan harhauttava nimellistehoilmaisu tarkoittaa voimalan maksimaalista sähkön­tuotantoa ihanteellisissa tuuli­oloissa. On selvää, että laitoksen todellinen käteen jäävä sähköteho on heikoimmillaan vain 15–20 prosenttia nimellistehosta.

Ihanteellisia tuulioloja kun vuodessa on yleensä vain muutamana päivänä. Tuulivoima tarvitsee aina tuekseen todellista, jatkuvaa, luotettavaa sähköntuotantoa.

Tuulivoiman todelliset kustannukset tuotettua sähkö­yksikköä kohti pitäisi muistaa aina kertoa oikealla suhdeluvulla. Nimellisteho saattaa olla voimalakoon edelleen kasvaessa vielä korkeampi todelliseen sähköntuotantolukuun verrattuna.

Asiaa voi verrata veden kantamiseen pärekorilla. Vettä valuu hukkaan vuotavasta astiasta. Kuka sen maksaa? Tietysti me kuluttajat.