VARSAKSI LAITUMELLE

Juoksemisella on ollut suuri merkitys ihmisille jo paljon ennen nykyisiä kilpaurheilun tai kuntoilun aikoja. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan ihmiskunta on ylipäätään vielä olemassa vain sen vuoksi, että elimistömme ja ruumiin-

rakenteemme on mahdollistanut riit-

tävän pitkien matkojen taittamisen. Esi-isämme ovat hankkineet juosten ruokaa perheelleen ja heimolleen sekä paenneet vaaroja ja välttyneet päätymästä ilkeämpien eläimien ravinnoksi.

Nykyihmiset juoksevat enää vain harvoin – muutamia ammattilaisia lukuunottamatta – saadakseen riittävästi evästä pöytään. Ja vielä harvemmin paetakseen villieläimiä. Juoksuaskelia otetaan aivan muista syistä. Yhdellä motiivina vetää lenkkarit jalkaan saattaa olla kasvava vyötärönympärys, toisella taas näkymätön kiristävä vanne pään ympärillä. Jotkut juoksevat onnistuakseen jossain pitkässä haasteessa, monet myös pelkästä liikkumisen riemusta.

Olivat syyt juoksemiseen sitten mitkä tahansa, sen myönteiset vaikutukset ovat kiistattomat. Liikunnasta on tullut ihmelääke, jota suositellaan melkein vaivaan kuin vaivaan. Terveydenhuollossa puhutaan jopa liikunta-

resepteistä. Kuten muissakin ”lääk-

keissä”, myös liikunnassa on tärkeää, että se on oikeanlaista ja annosteltu sopivasti. Eri vaivoihin ja tarpeisiin on olemassa erilaiset pillerit.

Jos kuitenkin jotain melkein kaikkeen tepsivää ihmerohtoa haluaa etsiä, päätyy hyvin helposti juoksemiseen. Se parantaa erittäin tehokkaasti hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa, auttaa painonhallinnassa, purkaa stressiä, auttaa jaksamaan ja antaa mielihyvää. Jo muutama tunti viikossa tuottaa hyviä tuloksia. Juoksua pystyy myös harrastamaan ympäri vuoden, milloin ja missä tahansa sekä maun mukaan joko yksin, kaverin kanssa tai isommassa porukassa.

Ripeä ja pitkäkestoinen kahdella jalalla liikkuminen on vielä tänäänkin merkittävässä asemassa ihmisten hengissä selviämisessä, vain hieman eri syistä kuin kivikaudella.

Yksi juoksuharrastuksen suurimmista viehätyksistä piilee sen helppoudessa. Lähes kaikki osaavat juosta, ainakin jollain tavalla. Erikoisten varusteiden tarve on lajissa minimaalinen: parhaimmillaan riittävät lenkkitossut, sukat ja kevyt asu. Juosta voi melkein missä vain ja milloin tahansa.

Juoksukuntoilun aloittaminen on tietysti helpompaa, jos on joskus aikaisemmin liikkunut tai jopa urheillut. Mutta vaikka liikunta olisi jäänyt vähemmälle lapsuudessa ja nuoruudessa, aikuisiästä puhumattakaan, ei kirvestä kannata heti heittää kaivoon. Juokseminen on todellakin maailman yksinkertaisinta puuhaa.

Muutamat vinkit kylläkin voivat oikaista turhia mutkia ja tasoittaa tietä juoksijaksi.

Jos edellisestä juoksulenkistä on kulunut pitkä aika, kannattaa liikkuminen aloittaa tunnustellen. Kestävsliikunnassa vaaditaan nyky-yhteis-

kunnassa niin harvinaista ominai-

suutta: kärsivällisyyttä. Oikoteitä hyvän kuntoon ei ole. Ensimmäiset lenkit voi hyvin tehdä reippaasti kävellen ja kunnon kohentuessa niihin voi ottaa mukaan juoksupätkiä. Pian lenkit alkavat sujua paremmin ja juoksun osuus saa kasvaa.

Vaikka liikkumisen aloittaisi kuinka maltillisesti tahansa, ensimmäisillä lenkeillä lihakset saattavat kipeytyä. Syynä on se, että lihassoluihin tulee pieniä repeämiä ennen kuin ne vahvistuvat riittävästi ottamaan vastaan jalkojen iskut maata vastaan. Ilmiö on aivan normaali, eikä sen perusteella kannata tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä lajin sopivuudesta itselleen. Muutaman viikon kuluttua meno helpottaa varmasti.

Aluksi kannattaa kiinnittää huomiota vain siihen, että lähtee riittävän usein ja säännöllisesti ulos. Lenkkien pituutta on syytä kasvattaa vähitellen vasta sen jälkeen, kun juokseminen sujuu helposti. Kaikkein viimeisenä lisätään juoksuvauhtia tai -tehoa, jos siihen ylipäätään on tarvetta. Useimmille riittää oman kunnon ja hyvän olon parantamiseen rauhallinen peruslenkkeily. Satunnaiset reippaammat lenkit tai vauhtileikittelyt kyllä monipuolistavat harjoittelua ja tuovat siihen mukavaa vaihtelua. Niihin kannattaa ryhtyä kuitenkin vasta, kun pohjakunto on tarpeeksi luja.

Vaikka apuvälineitä harjoitteluun on nykyisin saatavana runsaasti, kannattaa opetella itsekin kuuntelemaan ja tulkitsemaan oman kehon viestejä. Harrastuksen alkuvaiheessa esimerkiksi sykemittari on hyvä ”käsijarru”, joka ohjaa tekemään valtaosan lenkeistä riittävän rauhallisesti. Mittarin käytössä on syytä muistaa, että niin maksimi- kuin hetkellinen harjoitussykekin ovat täysin yksilöllisiä, eikä niitä kannata vertailla toisten kanssa. Kannattaa oppia luottamaan myös omiin tuntemuksiin.

Säännöllinen liikunta asettaa vaatimuksia myös riittävälle levolle ja monipuoliselle ravitsemukselle. Ilman niitä kunto ei parane, vaikka kuinka rehkisi. Kevyet ja lepopäivät, hyvä yöuni, riittävästi energiaa ja ravintoaineita sisältävä ruoka ovat aivan yhtä tärkeitä kuin lenkitkin. Säännöllinen venyttely ja lihaskunnosta huolehtiminen tukee juoksuharrastusta ja auttaa välttämään vammoja.

Kuntoilu ei saisi olla tasapaksua puurtamista, vaan siinä olisi syytä olla paljon vaihtelua. Jotkin viikoista voivat olla reilusti muita keveyempiä. Harjoittelu kannattaa rytmittää muiden velvoitteiden ja menojen mukaan, eli liikkua enemmän silloin, kun on aikaa ja vähän niukemmin silloin, kun muut hommat painavat päälle. Tärkeintä ei ole yksittäinen lenkki tai edes harjoitusviikko, vaan se, että kuntoilusta tulee mieluinen ja pysyvä elämäntapa.

Juoksen ympäri vuoden, kertoo Jari Haikkola. ”Kesällä sulan maan aikana käyn lenkillä ainakin viisi kertaa viikossa. Talvella juoksen myös ja pelailen sählyä Myrskylän Myrskyn ikämiehissä kerran tai kahdesti viikossa.”

”Juokseminen on kuitenkin pääasiallinen liikkumistapa minulle. Se on niin yksinkertaista, kun ei tarvitse kuin laittaa tossut jalkaan ja lähteä ulos.”

Aina ei lenkille lähteminen ole ollut nyt 42-vuotiaalle yhtä helppoa. Haikkola hiihti nuorempana kilpaa kansallisella tasolla ja lopetti uransa selkävaivojen vuoksi 21-vuotiaana. Tämän jälkeen hänelle tuli kymmenen vuoden täydellinen tauko liikkumisessa. Osaltaan asiaan vaikutti myös tilan hoito ja lypsykarjan pitämisen vaatimukset. Myös Haikkoloiden kolme lasta olivat tuohon aikaan pieniä.

”Aloitin liikunnan uudelleen, kun huomasin, että kunto heikkeni liikaa ja painoa alkoi kertyä. Jotain oli tehtävä”, Haikkola kertoo.

”Olen vauhtiin taas päästyäni pyrkinyt siihen, että ainakin kaksi lenkkiä viikossa olisi tunnin pituisia. Muut ovat sitten jotain muuta. Vähän kovempaa vauhtia olen yrittänyt pitää kerran viikossa tai kahdessa. Kaikilla lenkeillä minulla ei ole edes kelloa mukana. Sykettäkin seuraan korkeintaan satunnaisesti. Oma tuntemus kertoo minulle, onko vauhti sopiva.”

Haikkolan kuntoileminen rytmittyy hyvin vuodenaikojen vaihtelun ja työtilanteen mukaan. Kiireisimpinä kausina, eli kevään kylvöaikana ja syksyn puinti- ja maanmuokkausaikana, hän ei muutamaan viikkoon ehdi lainkaan kuntoilemaan.

Työntäyteisinäkin aikoina aiemmin oman kunnon eteen nähty pieni vaiva auttaa pärjäämään.

”Kun kunto kasvaa, ovat kaikki asiat hieman helpompia. Töissäkin jaksaa paremmin, erityisesti silloin, kun on kaikkein pahin kiire. Pystyy tekemään pitkääkin päivää”, Haikkola kertoo.

Juoksulenkit palkitsevat myös välittömämmin. Lenkit ovat Haikkolalle vastapainoa työlle ja perhe-elämälle. Niillä saa ajatukset pois arkisista asioista ja jälkikäteen hyvän olon.

”Juoksuharrastus ei vaadi minulta mitään ihmeellistä, vain sen tunnin päivässä eikä sitäkään joka päivä. Sen verran pitää olla varaa itseensä sijoittaa. Sama aika kuluu aika helposti sohvalla istuessa”, tilan isäntä arvioi.

Kankkilan kylällä ei paljon muita juoksijoita hiekkateillä näy, vaikka Myrskylä on tullut tunnetuksi kovista juoksijoistaan, muiden muassa Lasse Virénistä ja Ari Paunosesta. Yllättävää kyllä, naiset tuntuvat maalla huolehtivan kunnostaan miehiä paremmin.

Mihinkään liikunnan vastaisiin mielipiteisiin innokas kuntojuoksija ei ole kotiseudullaan kuitenkaan törmännyt.

”Joku voi ehkä joskus ajatella, että eikö tuokin voisi mennä vaikka metsätöihin, mutta kukaan ei ole tullut suoraan sanomaan mitään. Enkä oikeastaan välitä siitä, mitä muut mahdollisesti ajattelevat”, Haikkola naureskelee.

Lopuksi Jari Haikkola suostuu antamaan muutamia kuntoiluvinkkejä ammattitovereilleen.

”Aloita varovasti ja maltilla. Yhdistele aluksi vaikka juoksua ja kävelyä, äläkä uuvuta itseäsi liian pitkillä lenkeillä. Yritä löytää itsellesi samantasoinen lenkkikaveri, jonka kanssa liikut ainakin silloin tällöin. Ja ehkä tärkeimpänä: Lähde rohkeasti kokeilemaan. Pahimmat esteet liikkumiselle ovat useimmiten omien korvien välissä.”