Liikuttava olento

Seison Kuninkuusravien katsomossa. Sieltä ne viimein tulevat, harjat hulmuten, totisina ja ylväinä. Vaikka vauhti ei ole verrattavissa äsken rataa kilpaa kiertäneiden lämminveriravureiden tempoon, jotain taikaa niissä silti on. Sellaista taikaa, mikä saa minut joka kerta tässä samassa tilanteessa nieleskelemään liikutuksesta.

Mikä minua noissa radalla ylväästi ravaavissa suomenhevosissa oikein itkettää, enhän edes tunne noita kyseisiä hevosia? (Onneksi en, sillä se nyt vielä puuttuisi, että minulla olisi vielä tunneside johonkin radalla juoksevaan hevoseen, silloin tuskin mikään pelkkä kyynelten nieleskely riittäisi.)

Ehkä tuollaisena hetkenä minun päässäni nuo kaikki radalla kiitävät hulmuharjat edustavat kaikkia minun elämäni edesmenneitä rakkaita suomenhevosia, ehkä siis ikävöin niitä? Vai olenko todella näin isänmaallinen, että suomalainen perinnerotu saa minut liikuttumaan?

Suomenhevonen on ollut suomalaisten uskollinen apuri ja työjuhta jo satojen vuosien ajan. Se on sotinut rinnallamme, auttanut rakentamaan maatamme, kuljettanut, kyntänyt, ollut meille työpari ja ystävä.

Rotu ei ole hevosmaailmassa mikään täysin erityinen poikkeus, mutta se on hyvä, kestävä ja erittäin monipuolinen yleishevonen, jonka luonne ja rakenne sopii moneen vielä tänäkin päivänä.

Olen tavannut elämäni aikana kymmeniä ja taas kymmeniä suomenhevosia, enkä suinkaan ole muuten edes pitänyt kaikista. On ollut vihaista ja kilttiä, laiskaa ja ylivireää, pientä ja suurta. Silti yhtä paljon suomenhevosia kaikki.

Kuten ihmistenkin kanssa, elämä kolhii, joitakin enemmän ja joitakin vähemmän, ja jotkut ovat vain hankalia jo syntyessään. Parhaimmillaan suomenhevonen on sosiaalinen, kestävä ja uskollinen hevonen joka antaa itsensä ihmisen käyttöön varauksetta. Se on kiltti, huumorintajuinen ja tyytyy vähään.

Nyt suomenhevonen voi hyvin, ja se on suosittu harrastehevonen niin ratsuna kuin ravurinakin. Se pärjää suosiossa muiden Suomessa suosittujen hevosrotujen kanssa. Se ei haasta niitä, vaan puolustaa omaa paikkaansa muiden kanssa. Kaikenlaisia hevosia tarvitaan, jokaiselle jotakin.

Yhdessä asiassa suomenhevonen kuitenkin on ylivoimainen, nimittäin kilpailuyleisöjen katsojamäärissä.

Kuninkuusravit ovat tästä loistava esimerkki. Tämä tapahtuma kokoaa koko vuoden ennätysmäärän ravikansaa yhteen joka kerta. Ratsupuolella suomenhevosratsujen vuoden päätapahtuma, Suomenhevosten kuninkaalliset tekee saman, yleisöä riittää.

Suomenhevonen kiinnostaa, koska se on meille kaikille tuttu. Se on helppo tunnistaa, tutustua ja helppo nousta kyytiinkin asti. Se on haastava, muttei liian haastava, arvokas muttei välttämättä liian kallis ostaa omaksi. Se on näyttävä, vauhdikas ja kilpailee liikuttavan tosissaan.

Minun tallissani on tällä hetkellä kolme suomenhevosta, joista kolmas on ratsusuuntainen ja tämän lehden oma nimikkohevonen, Kantri-Romeo. Voit seurata yhteistä kisataivaltamme videoblogistamme Kantri-lehden youtube-kanavalla.

Olga Temonen

Olga perheineen asuu maatilalla Iitissä.