Taistelu Euroopan suunnasta

Mielipide

28.6.201902:00

Kolumni

Eero Heinäluoma

Euroopan parlamentin neljä suurinta poliittista ryhmää neuvottelevat kuumeisesti yhteisestä ohjelmallisesta linjauksesta, joka antaisi suunnan niin parlamentin kuin komissionkin tulevan viiden vuoden työlle.

Vaalitulos jakoi valtaa parlamentissa aikaisempaa tasaisemmin, ja eurooppalaiset puolueet ovat tunnustaneet tämän tapahtuneena tosiasiana.

Keskustaoikeistolainen kansanpuolue, sosialidemokraatit, liberaalit ja vihreät hakevat nyt kolmatta viikkoa yhteistä visiota Euroopalle. Sen pitäisi mahdollistaa uudistuva lainsäädäntötyö, vahvistaa kansalaisten luottamusta unioniin ja varmistaa EU:n äänen kuulumista maailmalla. Ohjelmallisissa keskusteluissa on menty paljon eteenpäin vaikkakaan valmista ei ole vielä tullut.

Ohjelmatyön rinnalla kulkee myös ankara valtapeli. Miten EU:n huippupaikat jaetaan niin, että jako olisi poliittisesti perus­teltu, huomioisi eri unionin jäsenmaita ja ottaisi myös tasa- arvonäkökohdat huomioon?

Euroopan keskustaoikeistolainen kansanpuolue EPP, johon Suomen kokoomus kuuluu, on pitänyt hallussaan kaikkia tärkeitä EU:n johtopaikkoja.

Komission puheenjohtaja, EU-neuvoston pysyvä puheenjohtaja ja EU-parlamentin puhemies ovat kaikki kolme tulleet viime vuodet tästä Euroopan valtapuolueesta. Nyt ilmassa on muutoksen henkeä.

EPP kärsi vaaleissa selkeän tappion. Ryhmä on edelleen EU-parlamentin suurin, mutta nyt ryhmään kuuluu 182 parla­mentaarikkoa entisen 221 sijasta. Unionin suunnasta ja vallanjaosta tarvitaankin nyt laveampaa sopimusta kuin yhden tai kahden puolueen malli on.

EU-johtopaikkojen jako oli vuoden 2014 eurovaaleihin saakka pitkälti istuvien pääministereiden huvia, ja ratkaisut ovat tapahtuneet paksujen näyttämöverhojen takana.

Vuoden 2014 vaaleissa suurimmat puolueet ottivat käyttöön niin sanotun kärki­ehdokasmenettelyn, jossa puolueet nimesivät etukäteen komission puheenjohtajaehdokkaansa. Tällä haluttiin tehdä valinnat läpinäkyviksi ja antaa myös kansalaisille mahdollisuus vaikuttaa valintoihin.

Kärkiehdokasmenettely sai sinetin, kun EPP:n kärkiehdokas, Luxemburgin entinen pääminis­teri Jean-Claude Juncker sai parlamentin hyväksynnän komission puheenjohtajaksi 2014 heinäkuussa. Kärki­ehdokasmenettelyä jatkettiin myös tämän kevään vaaleissa ja puolueet nimesivät omat ehdokkaansa.

Kärkiehdokasmenettelyn todellinen testi on edessä lähipäivinä. EU:n huippukokous ei löytänyt yhteistä ehdokasta komission johtoon viime perjantain kokouksessa. Tulevana sunnuntaina vääntöä jatketaan, kun EU-johtajat kokoontuvat uudelleen Brysseliin.

EPP:n puheenjohtajaehdokkaalla, saksalaisella Weberillä on kosolti vastusta ja EU- neuvoston keskusteluissa enemmistö oli häntä vastaan.

Kysymys kuuluukin, olisiko hollantilainen Frans Timmermans oikea henkilö näyttämään Euroopan kehityksen uuden suunnan tuleville vuosille. Sosialidemokraatti Timmermans on moderni ajattelija ja valo­voimainen puhuja, jonka onnis­tunut kampanjointi vaikutti SD-ryhmän gallup-veikkaukset selättäneeseen vaalitulokseen.

Jos taas Eurooppa-neuvosto hakee kompromisseja ja tekee ehdotuksen nimettyjen kärki­ehdokkaiden ulkopuolelta, voi syntyä kokonaan uusi ja mielenkiintoinen tilanne: hyväksyykö EU:n parlamentti esitettyä nimeä ollenkaan, jos ehdokas komission puheenjohtajaksi ei ole ollut vaaleissa etukäteen arvioitavana?

EU:n parlamentti on vahvis­tanut omaa valtaansa EU:n johtonimityksissä. Olisi jonkun sortin yllätys, jos parlamentti suosiolla luopuisi nimitys­vallastaan ja siihen liittyvästä kärkiehdokasmenettelystä.

Siksi suositankin huippu­kokoukselle tekemään puheen­johtajavalinnan nyt esillä olevien nimien joukosta.

Suomen kannalta sekä Weber että Timmermans ovat koetel­tuja ja turvallisia valintoja. Timmermans on linjaltaan enemmän tulevaisuuteen katsova ja itse asiassa hyvin lähellä Rinteen hallituksen kannanottoja.