Kaarinan kansalaisopistossa kudotaan räsymattoja hyväntekeväisyyteen. Kuvassa vasemmalta kutojat Sirkka-Leena Puranen, Loretta Saarimaa, Anne Elomaa, Pipsa Lindroos, Tuula Halttunen ja opettaja Leeni Metsälä.
Hyvää mieltä matoista
14.10.201516:00
Hyvän mielen mattopajalla kuka tahansa voi tulla kutomaan yhteiseen mattoon raitoja.Kaarinan kansalaisopiston mattopajalla ollaan jo aamusta työntouhussa kiinni.
Viikoittaiselle kudontakurssille on kokoontunut ensikertalaisia omine vaatepusseineen, mutta myös vuosikymmeniä kutoneita konkareita kunnianhimoiset kuviot mielessään.
Kudontakurssilla kaikki saavat käyttöönsä omat kangaspuut. Opettajalta saa neuvoja kudontatekniikoista ja palautetta värivalinnoista, kutomaan kokoontuneet naiset kiittelevät.
Mattopajalla pidetään yllä kudontaperinnettä ja luodaan uutta, mutta yhtä tärkeää on yhteisöllisyys, kertoo opettaja Leeni Metsälä.
Kudonnan lomassa keitetään kahvit ja jutustellaan.
”Joskus yritin puhua, että perustetaan mattopajalle Facebookiin ryhmä, mutta palautetta tuli, että meillä on täällä tätä omaa facebookia”, Metsälä nauraa. ”Täällä on vähän sellaista huolenpitoakin”, opettaja kuvailee ryhmän henkeä.
Eräänlaista terapiaakin räsymaton kudonta on. ”Ei tässä paljon muuta ehdi miettiä, omia murheita tai muuta sellaista”, sanoo Loretta Saarimaa, joka on toista kertaa opettelemassa maton kutomista.
Metsälä komppaa: ”Kutominen on vähän meditatiivistakin: se on tarkkaa työtä, johon pitää keskittyä, mutta ajatukset lähtevät kuitenkin samalla rullaamaan. Se varmaan juuri viehättää monia nykytekijöitä.”
Kolmisen vuotta sitten Metsälä mietti, että mattojen parissa olisi mukava tehdä myös muunlaista hyvää. Tuolloin tapetilla olivat erityisesti syrjäytyneet nuoret.
Niinpä mattopajalle lahjoituksena saadut, itse tehdyt kudontapuut valjastettiin loimille, joihin jokainen saa kutoa pätkän raitoja. Valmiit matot luovutetaan hyväntekeväisyyteen.
Hyvän mielen mattopajasta on vuosittain syntynyt parikymmentä mattoa lähialueiden päiväkodeille, lastenkodeille, vanhustentaloille ja kaupungin tukemana omilleen muuttaville kehitysvammaisille ja nuorille.
Kuteisiin saadaan materiaali lahjoituksena. Suomen Punaisen Ristin kanssa on ollut viime aikoina puhetta, että valmiita mattoja lahjoitettaisiin järjestön kautta Suomeen kotia perustaville pakolaisille.
Kursseilla 19 vuotta kutonut Leena Salminen puolestaan keksi sepittää päiväkodeille kutomilleen matoille kokonaisen tarinan.
Eriväriset raidat kuvastavat vettä, ruohoa, pilviä, löytyypä niistä maahisia ja avaruuden musta aukkokin. Puumerkkinä jokaisessa on ripaus kutojan lempiväriä, vaaleanpunaista.
Ikäihmisille räsymatot tuovat jo itsessään mieleen muistoja ja tarinoita. Laitosmaisiin tiloihin lahjoitusmatot tuovat lämpöä ja kotoisaa tunnelmaa.
Räsymaton yhteydessä puhutaankin usein räsymaton hengestä. Sen lämminhenkisyys liittyy ehkäpä maton materiaaleihin ja hitaaseen tekotapaan, Metsälä pohtii.
”Jokaisella tekijällä on aina oma tunnistettava käsiala.” Kun tekemiseen kuluu aikaa, mattoon syntyy tunneside.
Mattopajan kurssilaisia yhdistää se, että melkein kaikilla on lapsuudenmuistoja räsymatoista.
Varsinkin maalla kodeissa oli omat mattopuut. ”Tyypillisesti loimet osasi luoda kylässä yksi ihminen, joka sitten kiersi auttamassa muita maton teon alkuun”, Metsälä kertoo.
Pienissä kodeissa mattopuut koottiin kutomisen ajaksi ja purettiin tieltä pois, kun matot oli saatu valmiiksi.
Nykyisin kansalais- ja työväenopistot ovat tärkeitä paikkoja pitää yllä perinnettä, sillä siellä tarjotaan tiloja ja opetusta.
Kaarinan kansalaisopistolla on herätetty henkiin muun muassa Littoisista löytyneen vanhan matonpätkän kuviointia, jonka mallia kutsutaan miniän matoksi.
Metsälän vetämissä mattopajoissa käsityöperinteeseen ovat käyneet tutustumassa myös koululuokat sekä ilman koulu- tai opiskelupaikkaa jääneet nuoret.
Räsymaton henkeen tiiviisti liittyvä kierrätys tuli konkreettisesti esille, kun kutomaan tulleet koululaiset tunnistivat lahjoituskuteista omat päiväkotiaikaiset, ruudulliset lakanansa.
Metsälän johdolla Kaarinassa pyritään kutomaan mattoja, joissa pitkään palvelleet tekstiilit saisivat jatkaa elämää vielä ainakin seuraavat parikymmentä vuotta.
Räsymattojen uutta heräämistä Metsälä on ollut aistivinaan ainakin sisustusmessuja kiertäessään. Messusomisteena hän on kuullut räsymaton kiinnostaneen ulkomailla asti.
”Olen oikein odottanut, milloin räsymatto todella puhkeaa kukkaan uudelleen.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
