Kuntaliitoskartat vai toimivat palvelut?

Kun demarit ja kokoomus ajavat kuntasuurennoksia kuin käärmettä pyssyyn, olisi syytä keskustella uusien suurkuntien sosiaali-, terveys- ja sivistyspalveluiden saatavuudesta. Montakohan lukiota Pohjois-Savon alueelle jää? Montako yläastetta, terveyskeskusta sekä vanhuksien hoitoyksikköä jää palvelemaan kuntalaisia? Nämä kysymykset askarruttavat kuntalaisia.

Edellä mainittujen asioiden eteen on nyt viritetty hallituksen toimesta melkoinen savuverho. Ei ole keskusteltu myöskään siitä, että valtionapu on osissa Ylä-Savon kuntia yli 50 prosenttia, Iisalmessa noin 20 prosenttia. Iisalmenkaan kannalta ei olisi taloudellisesti viisasta liittää siihen sellaista kuntaa, jonka valtionapuprosentti laskisi alle puoleen.

Hallituksen ajaman kuntauudistuksen myötä syntyy laajat, ennen kaikkea kiivaat, keskustelut lakkautettavista lukioista, peruskouluista sekä terveyspalveluiden yksiköistä.

Pääkaupunkiseutu, maan suurimpana terveydenhuollon alueena, käyttää terveydenhuoltoon eniten rahaa asukasta kohden, vaikka ikärakenne on maamme nuorin. Suuruuden ekonomia ei toimi, erimielisyyksiä ja hallinnon ongelmia näyttää riittävän.

Peruspalveluita ei liitoksilla pelasteta, vaan pikemminkin etäytetään kuntalaisia palveluista. Kuntalaisten eriarvoisuus lisääntyy, mikäli suurkuntahankkeet toteutuvat. Tämä ei ole Ylä-Savon kuntalaisten etujen mukaista, ei edes suurimmissa maakuntakaupungeissa.

Hallitus ajaa keskittämisen ideologiaa taloudellisesti järkevän ja inhimillisesti oikean hajauttamisen sijaan.