Pienistä kolikoista iso apu
RAY jakaa vuosittain noin 400 miljoonaa euroa kansalaisten hyvinvointiin. Suurin osa rahavirrasta tulee huoltoasemien ja kauppojen peliautomaateista.
Vertaistukea vammaisperheille, turvaa yksinäisille ikäihmisille, kohtaamispaikkoja mielenterveyskuntoutujille, arkista apua muistisairaille ja paljon muuta hyvää saadaan aikaan Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) rahapeleillä.
”Emme me jaa rahaa järjestöille, vaan ihmisille”, sanoo RAY:n avustustoiminnan valmistelupäällikkö Hilppa Tervonen.
”Kun avustuksia myönnetään järjestöille, olennaista on perustelut. Se, miten järjestöt kanavoivat rahat parantamaan ihmisten arkea. Se on se pointti!”
RAY:n kautta kulkee vuosittain rahaa satojen järjestöjen välityksellä sadoille tuhansille suomalaisille. Osansa saavat niin lapsiperheet, nuoret, ikääntyneet, vammaiset, sairaat kuin maahanmuuttajatkin.
Toiminta on tarkasti säänneltyä. ”Vaikka kyse on pelirahoista, se on samalla julkista rahaa”, Tervonen muistuttaa.
”Yhdistyksillä on vastuu rahan käytöstä.”
Suurin osa vakiintunutta toimintaa
RAY myöntää vuosittain avustusta noin 800 järjestölle. Kohteita on vielä enemmän, sillä yhdellä järjestöllä voi olla monta eri avustuskohdetta.
Järjestöistä noin 700 on vakiintuneita avustuksen saajia ja niistä suurin osa pitää yllä vuodesta toiseen jatkuvia toimintoja.
”Ne ovat niin tärkeitä ja tarpeellisia, että jatkuvuus halutaan varmistaa. Sellaisia ylläpitävät esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liitto, Suomen Punainen Risti, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Väestöliitto”, Tervonen luettelee muutamia.
”Ne saavat yleensä rahaa seuraavanakin vuonna, mutta joutuvat sitä toki joka vuosi hakemaan.”
Suureksi osaksi on kyse järjestöissä toimivien ihmisten palkoista, joten budjetit eivät voi paljoa heitellä.
Järjestöjen täytyy vuosittain antaa RAY:lle selvitys edellisen vuoden toiminnasta.
”Haluamme tietää, mitä rahalla on saatu aikaiseksi ja että raha on käytetty alkuperäisen suunnitelman mukaan. Jos vastaukset eivät ole riittävän selkeitä, pyydämme lisää selvityksiä.”
Vakiintuneilla toimijoilla on yleensä selkeät toimintatavat. ”Niiltä saadaan vuosittain tarkasti kävijöiden määrät ja tiedetään, mitä apua saaneille ihmisille on tapahtunut. Esimerkiksi palvelevista puhelimista tiedetään, kuinka monelle on vastattu ja millaisia asioita on pohdittu.”
”Samoin Eläkeliiton eläkeläisten toimintaa on ympäri maata ja meillä tiedetään aika tarkkaan, mitä missäkin tapahtuu.”
Raportointi ei ole pelkästään itseisarvo. ”Se tärkeää myös toiminnan kehittämisen kannalta: esimerkiksi minkälaisia kerhoja tarvitaan ja kenelle, mitä niillä pitäisi saada aikaan?”
Parhaimmillaan järjestöjen raportit kertovat hyvinkin paljon siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, mihin Suomi on menossa.
Uudet ideat tervetulleita Joka vuosi joukossa on myös satoja uusia hakijoita, joista suuri osa joutuu pettymään.
Tervosen mukaan hakijoiden määrä on hienoisessa nousussa. Vuodelle 2014 avustusten hakijoita oli noin 1 200.
”Suomi on yhdistysten luvattu maa. Yhdistyksen perustaminen on helppoa. Joskus hommaan ryhdytään niin innolla, ettei selvitetä, keitä muita jo puuhaa saman asian parissa.”
Ihan uuteen toimintaan liittyy Tervosen mukaan aina pieni riski, mutta toisinaan uusille ideoille kannattaa antaa mahdollisuus.
”Joskus täytyy voida mennä riskillä, kun on kyseessä innovaatio tai todella akuutti tarve. Silloin seurataan tiiviisti, miten toiminta lähtee käyntiin.”
”Yksi tällainen esimerkki on Nuorten palvelun idea viedä nuorisotyötä ABC-asemille. Se herätti ennakkoon kysymyksiä, kuten, miten nuorisotyötä voidaan viedä niin kaupalliseen ympäristöön. Mutta se osoittautui mielettömän hyväksi toiminnaksi. Joku nuori on saanut sitä kautta työpaikankin.”
”Siellähän nuoret oleilevat, joten heidät voi tavoittaa siellä. Samalla voidaan pohtia, miten huoltoasemat saadaan pysymään rauhallisina. Se oli villi idea, joka olisi voitu hylätä.”
”Innovaatioita ei tarvitse aina hakea kaukaa, ne voivat olla lähellä. Täytyy vaan ottaa koppi.”
Kuntien talouskriisi näkyy
Monen järjestön toiminta liippaa läheltä kuntien toimintaa, joten yhteistyön tekeminen on luontevaa ja tärkeää.
Kuntien talousahdinko näkyy jo nyt selkeästi RAY:lle tulleissa hakemuksissa. ”Toiminnan rahoittamisen perusteluksi ei valitettvasti riitä, että kunnat eivät pysty huolehtimaan velvoitteistaan. Toiminnan itsessään pitää olla hyvä”, Tervonen korostaa.
”Konkreettisesti kuntien talousongelmat näkyvät vaikkapa siinä, että kun kunnat ovat antaneet järjestöille vuokratukea, nyt niitä vedetään pois. Ja toiminta saattaa olla uhattuna tämän takia.”
Tervosen mukaan kunnissa tunnistetaan lähinnä järjestöjen palvelutoiminta.
”Olisi tärkeää, että kunnissa nähtäisiin muukin kuin maksuvälitteinen toiminta. Järjestöjen toiminta on usein terveyttä ja hyvinvointia vahvistavaa ja ongelmia ehkäisevää. Ja se nousee arvoonsa. Mitä pitempään ihminen pysyy kunnossa ja poissa palvelujen piiristä sen parempi.”
Nyt kunnista ollaan karsimassa ennaltaehkäisevää toimintaa. Se huolestuttaa Tervosta.
”Kaikkein pahinta meillä hyvinvointierojen kannalta on huono-osaisuuden periytyminen. Sen on annettu jatkua. Siihen olisi pitänyt pystyä puuttumaan aiemmin.”
Muun muassa tätä varten RAY on käynnistänyt Emma ja Elias -ohjelman, joka keskittyy lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistämiseen. Lasten ja nuorten parissa toimivat järjestöt voivat hakea mukaan ohjelmaan ja tehdä sen puitteissa myös yhteistyötä.
Monopoli velvoittaa
EU-komissio päätti marraskuun lopulla, että Suomen rahapelijärjestelmä saa jatkua entiseen malliin eli RAY, Veikkaus ja Fintoto säilyttävät monopoliasemansa.
Monopoliasema edellyttää valvontaa ja vastuullisuutta. ”Olennaista on myös se, että tuotot menevät yhteiseen hyvään. Tämä ei ole mikään bisnestalo, vaikka senkin pitää toimia”, Tervonen toteaa.
Rahapelien pelaaminen Suomessa on aika vakiintunutta. ”Vuosittain on ollut pientä tasaista kasvua. ”
Tulevaisuus on silti haastava. ”Nettipelaaminen muuttaa tilannetta, eikä kehitys ole enää ennustettava. Siksi on haisteltava tuulia, mikä kansaa kiinnostaa.”
RAY:ssä ei ole erikseen peli- ja avustusmaailmaa, vaan avustus- ja propellipääporukka, kuten pelisuunnittelijoita kutsutaan, puhaltavat yhteen hiileen. ”Ilman peliporukkaa meillä ei olisi jaettavaa”, Tervonen muistuttaa.
”Propellipäät kehittävät uusia pelejä ja avustuksen väki pohtii, mitä tuotoilla saadaa parhaiten aikaan.”
”Nettipelifirmat toimivat aivan eri periaatteella, pelkkä voitontavoittelu mielessä. Se on vaarallinen asia. Ei siellä ole halua hillitä pelaamista. Eikä siitä rahavirrasta ole hyötyä herkimmille ja heikoimmille.”
Ehtyykö kolikoiden virta?
”Toistaiseksi toiminnan kivijalka on peliautomaatit huoltoasemilla”, Tervonen sanoo. Valtaosa RAY:n rahavirrasta tulee niistä.
Jos elettäiisiin RAY:n ihmisten haavemaailmassa, kaikki olisivat mukana talkoissa, mutta peliriippuvaisia ei olisi. ”Jokainen pelaisi pikkuisen”, Tervonen kiteyttää.
”Pelien tarkoitus on tuottaa hyvää mieltä. Joskus voittaa, joskus häviää.”
Tervonen itse kokeilee onneaan noin kerran kuussa. Oma suosikkipeli on Kulta-Jaska. ”Se on jotenkin suloinen. Se on kiva, kun se antaa pelata pitkään, monta kierrosta, niin että saan elämyksiä. Lopulta aina se mun alkuperäinen panos menee hyvään tarkoitukseen.”
Mia Palokallio
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
