Kuka vaihtaa vaippani 2080-luvulla?
Julkisen terveydenhuollon ylikuormittuminen, sen kustannusten kasvu ja rahojen puute eivät ole varsinaisesti ongelmia. Ne ovat vain seurauksia nykyisestä väestörakenteesta, eli siitä todellisesta ongelmasta, kirjoittaa toimittaja Jussi Vehkala kolumnissaan.
Väestön vanhentuessa rahaa ei enää riitä hyvinvointivaltion ylläpitämiseen. Kuva: Johannes Tervo24.7.202415:30
Suomen talouden ja ylipäätään koko suomalaisen yhteiskunnan suurin yksittäinen ongelma on ollut ja tulee olemaan heikko syntyvyys. Kun väestöpyramidi on väärinpäin, kaikki nykyisenkin hallituksen toimet talouden kuntoon laittamiseksi ovat täysin onnetonta näpertämistä, josta ei pidemmällä aikavälillä ole mitään hyötyä.
Julkisen terveydenhuollon ylikuormittuminen, sen kustannusten kasvu ja rahojen puute eivät ole varsinaisesti ongelmia. Ne ovat vain seurauksia nykyisestä väestörakenteesta, eli siitä todellisesta ongelmasta.
Sama pätee valtion velkaan, josta on tullut suomalaisen politiikan märkivä haava, jota ei saada koskaan hoidettua. Velkakeskustelun rikkinäinen levy soi edelleen ja tekee sitä tulevaisuudessakin. Vain laulajat vaihtuvat.
Oikealla laidalla politiikasta on tullut näköalatonta kärvistelyä, jossa ilmeisesti todella luullaan kaiken pelastuvan leikkausten mikromanageroinnilla.
Vasemmalla laidalla taas kuvitellaan, että kaikki kääntyy parhain päin uskomalla metsänhenkiin, yksisarvisiin ja taianomaiseen talouskasvuun. Mitään ei tarvitse tehdä, vaikka sauna palaa alla.
Velkakeskustelussa ei sen sijaan puhuta siitä, miten huoltosuhde saadaan korjattua.
On vääjäämätöntä, että nykyisellä kehityksellä pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa Suomessa. Kun hoidettavia on enemmän kuin hoidon maksajia, mitään muuta mahdollisuutta tuskin on.
Mitä olisi tehtävissä?
Yksinkertainen vastaus on maahanmuuton radikaali lisääminen. Tällä hetkellä poliittista konsensusta asiasta ei kuitenkaan ole, ja suurimittaisessa maahanmuutossa piilee riskejä. Nykyisen hallituksen aikana tämä vaihtoehto ei tule kyseeseen.
Pientä apua voi tuoda eläkeiän pidentäminen, mutta tässäkin tulee lopulta seinä vastaan.
Suomalaisten saaminen lisääntymään olisi tietysti varmin vaihtoehto, joskaan en usko, että politiikkatoimilla voidaan asiaan puuttua. Ajattelen myös, että valtiolle ei kuulu pätkääkään, jatkavatko kansalaiset sukuaan vai eivät.
Valtion ja politiikkatoimien sijaan painottaisin yksilöiden omaa päättelykykyä.
Lapsien korkeaa syntyvyyttä kehitysmaissa on selitetty sillä, että ihmiset tarvitsevat jälkikasvua ikään kuin vakuutukseksi itselleen. Kun sosiaaliturvaa ei ole, on oltava ihmisiä, jotka pitävät huolta vanhuuden päivillä tai muutoin terveyden pettäessä.
Täysin sama tilanne on myös meillä Suomessa. Jälkikasvu pitää huolen siitä, että veroeurot riittävät vanhusten hoitoon ja eläkkeet saadaan maksettua. Välissä on kuitenkin hyvinvointivaltio, mikä hämärtää asian todellisuuden.
Tämä tulee viimeistään silloin selväksi, kun jälkikasvu vähenee entisestään eikä hyvinvointivaltio pysty pitämään vanhuksista huolta.
Olen vasta 26-vuotias ja mietin tosissani, kuka tulee vaihtamaan vaippani 2080-luvulla. Ehkä pitäisi alkaa vaihtaa niitä vaippoja nyt, mutta ei itselleen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
