Viekö sote suomalaisten tasa-arvon palveluissa?

Sote-uudistuksen myötä maakunnat saavat eteensä lähes mahdottoman tehtävän. Kaikki 18 maakuntaa päättävät itsenäisesti, miten ohjaavat rahoituksen sosiaali- ja terveydenhuoltoon omalla alueellaan.

Luvassa on siis toden­näköisesti 18 hieman erilaista tapaa järjestää terveydenhoito, tutkimus ja palvelut.

Maakuntien eroavaisuuksien vuoksi on luonnollista, että varoja jaetaan eri maa­kunnissa erilaisilla painotuksilla.

Uhkana on kuitenkin se, että maakuntien välille syntyy päätöksistä kumpuavaa eriarvoisuutta. Se taas johtaa pahimmillaan siihen, etteivät suomalaiset enää saa yhdenmukaista terveydenhoitoa.

Suomen koko terveydenhoito ja lääketieteellinen osaaminen perustuvat laadukkaalle, kliiniselle perustutkimukselle. Jos maakunnat päättävät tulevaisuudessa myös tutkimusrahoituksesta ilman valtion ohjausta, on mahdollista, että pian meillä on Suomessa maakuntia, joissa ei tehdä lääketieteellistä tutkimusta lainkaan.

Tutkimus on arvokasta sekä lääkärille itselleen, maakunnalle että etenkin potilaalle. Suomalaisen terveydenhoidon kannalta on erityisen tärkeää, että nimenomaan potilaita kohtaavat ja hoitavat lääkärit kehittävät alaa eteenpäin tekemällä lääketieteellistä tutkimusta. Vain siten lääkärin ammattitaito ja terveydenhoito kehittyvät ja potilaalle voidaan tarjota laadukasta, viimeisimpien tutkimus­tulosten mukaista hoitoa.

Lääketieteellisen tutkimuksen keskittyminen vain joihinkin maakuntiin loisi väistämättä epätasa-arvoa terveydenhuoltoon. Huippuosaaminen on vaarassa kadota niistä maakunnista, joissa tutkimusta ei tehdä.

Jos haluamme säilyttää suomalaisen terveyden­huollon korkealaatuisena Hangosta Utsjoelle, lääketieteen tutkimukselle tulee löytyä resursseja jatkossakin – maakunta- ja sote-uudistuksista riippumatta. Jokainen suomalainen ansaitsee laadukasta terveyden­hoitoa.