Kansallinen maatalouspolitiikka suosii suuria

Kansallisten maataloustukien tulorajavaatimus on nostettu 17 000 eurosta 25 000 euroon tämän vuoden alusta. Käsittämätön 46 prosentin korotus.

Korotus on tehty kaikessa hiljaisuudessa. Maa- ja metsätalousministeri tietysti on päällimmäisenä vastuussa korotuksesta.

Pienet ja keskisuuret kasvinviljelytilat on rajattu tukien ulkopuolelle. Varsinais-Suomessa maatilojen keskikoko on elykeskuksen mukaan noin 34 hehtaaria.

Nykyisillä alhaisilla viljan hinnoilla ja korkeilla tuotantopanoksien hinnoilla kasvinviljelijällä peltoa pitää olla lähes sata hehtaaria päästäkseen kehittämään maatilaansa kansallisin tukirahoin.

Investointituet ja muutkin kansalliset tuet ohjataan harvoille suurille maatiloille. Keskusta ja perussuomalaiset ovat vastustaneet maaseudun autioittamista, mutta teot näyttävät olevan toista, kun eivät ole pitäneet meteliä hallituksen ja maatalousministerin tekemästä korotuksesta.

Nyt toteutetaan pienten ja keskisuurten kasvinviljely­tilojen tappolinjaa. Moni pienempi maatila luopuukin vapaehtoisesti tilan pidosta, mutta ne, jotka haluavat jatkaa maan viljelyään, heille on siihen annettava tasavertainen mahdollisuus.

Tämä tulorajavaatimus loukkaa tasa-arvoa ja mahtaako olla perustuslainkin vastainen. Kaikille miljonäärikartanonomistajillekin maksetaan kansalliset tuet, vaikka eivät edes asuisi Suomessa.

Myös verorahoin tuetut sukupolven vaihdokset ohjataan vain suurille maatiloille. Ruotsin mallin mukainen maatilan sukupolvenvaihdos olisi tasa-arvoisempi vaihtoehto.

Jos kansalliset verorahoista maksettavat tuet ohjataan näin radikaalisti vain harvoille suurille maatiloille, voidaan ne rahat siirtää leikkauslistalle.

Taas nähdään, että suuri ei välttämättä ole kauniimpaa, kuin pieni.

Pienviljelijöitä usein nimitetään näennäisviljelijöiksi ja harrastelijoiksi. Todellisuus on toista, he tekevät pääasiassa itse työt ja huolella.

Totta kai tullakseen toimeen on käytävä lisäansiossa maatilan ulkopuolella. Maaseudun Tulevaisuudessa ja Käytännön Maamiehessä tänä vuonna oli kummassakin kirjoitus suurtilallisesta, joita hyvin voisi epäillä näennäisviljelystä.

Puolueiden puheenjohtajilta pitäisi kysyä, ovatko he valmiit torjumaan maaseudun autioittamista ja palauttamaan tulorajan entiselleen tai vieläkin aikaisempaan, 12 000 euroon.

Ja ovatko he valmiit toteuttamaan Ruotsin mallin mukaisen sukupolven vaihdoksen. Siellä maatilan voi lahjottaa tai myydä jatkajalle haluamallaan hinnalla ilman seuraamuksia.

Jos jatkaja myy maatilan eteenpäin alle kymmenen vuoden, hän joutuu maksamaan täydet verot. Ruotsin mallissa ei enää tarvittaisi kansallisia tukirahoja.

Näitä toivoisin kysyttävän puolueiden puheenjohtajilta ja erityisesti maa- ja metsätalousministeriltä.

Mauri Mäenpää

kasvinviljelijä

Pöytyä