Paras tapa parantaa Suomen puolustusvalmiutta on laajentaa asevelvollisuus koskemaan myös naisia

Mielipide

7.3.202201:00

Kolumni

Niklas Holmberg

Turvallisuuspoliittinen keskustelu käy Suomessa nyt kiivaana.

Siitä huolimatta pää kannattaa pitää kylmänä, kuten presidentti Niinistö viime viikolla muistutti. Me emme tiedä, mikä on Venäjän hyökkäyksen lopputulos Ukrainassa, emmekä sitä, laajeneeko sota muualle. Ainoa asia, jonka tiedämme, on, että kaikki sodat päättyvät aikanaan. Sodan jälkeen elämä jatkuu.

Muutamia asioita kuluneet päivät ovat kuitenkin opettaneet.

Kuten Ronald Reagan aikoinaan sanoi, ainoa varma tapa rauhan säilyttämiseen on antautuminen. Mikään varautuminen, liittoutuminen tai diplomatia ei takaa, ettei Suomi voisi joutua sotatoimien kohteeksi.

Historia antaa kuitenkin aihetta optimismiin. Suomi on ollut rauhassa arvaamattoman suurvallan naapurina kohta 77 vuotta. Ruotsin edellisestä sodasta tulee 208 vuotta. Suomi ja Ruotsi ovat nyt sotilaallisesti läheisempiä kuin kenties koskaan vuoden 1809 jälkeen.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan ei tullut yllätyksenä niille, jotka uskoivat Yhdysvaltojen julkaisemia tietoa.

Kaksi asiaa sen sijaan on yllättänyt amerikkalaisetkin. Hyökkäävän armeijan suorituskyky on ollut odotettua heikompi ja Ukrainan puolustuskyky odotettua parempi.

Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun määrällisesti ylivoimainen hyökkääjä kohtaa vaikeuksia, kun vastassa on omaa maataan puolustava, motivoitunut kansa.

Ukrainan esimerkki todistaa myös asevelvollisuuteen perustuvan puolustusratkaisun vahvuudesta.

Yksi heikkous sillä kuitenkin on. Toimintakykyisten sodan ajan joukkojen muodostaminen ei tapahdu hetkessä. Toisaalta liikekannallepanoa ei voi aloittaa kevyin perustein. Ukraina joutui saman dilemman eteen. Pahimpaan ei haluttu uskoa, eikä Venäjää haluttu provosoida. Siksi valmistautumisessa myöhästyttiin ja viime hetken pelote hyökkäystä vastaan jäi käyttämättä.

Tehokkain tapa nostaa puolustusvalmiutta on laajentaa asevelvollisuus koskemaan kaikkia suomalaisia.

Naisten asevelvollisuudesta on pitkään keskusteltu tasa-arvokysymyksenä. Asevelvollisuuden uudistamista pohtinut komitea ehdotti loppuvuonna, että pakolliset kutsunnat ulotettaisiin myös naisiin. Looginen jatkoaskel tälle olisi asevelvollisuuslaki, joka ei tee eroa sukupuolten välillä.

Puolustusvoimat on viime vuosina laajentanut sodan ajan tehtäviä perinteisistä taistelijoista informaatiovaikuttamiseen ja kybersodankäyntiin. Laajempi asevelvollisuus mahdollistaisi paremman varautumiseen myös siviilikriisien hallintaan. Koronapandemian aikana puolustusvoimien apua tarvittiin Uudenmaan rajavalvonnasta tartunnanjäljitykseen ja rokotuksiin.

Koko ikäluokan kouluttaminen sotilas- ja siviilikriisinhallinnan tehtäviin ei ole halpaa. Halpoja eivät ole hävittäjätkään. Kaikkein kalleimmaksi tulee sotiminen.

Kriisit muuttavat asioiden tärkeysjärjestystä. Muutama vuosi sitten puolustusvoimia, rokotetutkimusta ja väestönsuojelua pidettiin hyvinä säästökohteina. Maataloustukia on moitittu rahan tuhlaamiseksi jo vuosikymmeniä.

Varautumiseen käytetyt resurssit ovat aina pois muusta kulutuksesta. Se on sitä pahan päivän varalle säästämistä.

Kirjoittaja on MT:n uutispäällikkö.