Lukijalta: Ennallistaminen ei saa vähentää tuotantoa – parempi ratkaisu on olemassa

Energiapajua. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen

Ylijohtaja Esa Härmälä nosti esiin ennallistamisen vaikutukset metsäteollisuuden puunsaantiin (MT 15.4.). Huoli on aiheellinen.

Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi, että ennallistaminen voi vähentää hakkuita jopa neljänneksellä. Kyse on mittaluokaltaan niin suuresta muutoksesta, että sen rinnalla on välttämätöntä tarkastella vaihtoehtoja.

Yksi keskeinen vaihtoehto on jäänyt keskustelussa lähes kokonaan sivuun: ennallistettaviksi suunnitelluilla alueilla voitaisiin kasvattaa energiakäyttöön soveltuvaa puuta – erityisesti pajua ja haapaa – intensiivisin menetelmin.

Tämä ei ole teoreettinen ajatus, vaan käytännössä toteutettavissa oleva ratkaisu. Kasvu voi olla vähintään 15 kuutiometriä hehtaarilta vuodessa. Samalla kasvusto sitoo noin 10 tonnia hiilidioksidia hehtaarilta vuosittain ja juuristo vielä 2–3 tonnia lisää.

Näin samat alueet voisivat toimia yhtä aikaa hiilinieluina, kotimaisen energian lähteenä ja maanomistajille tuottavina kohteina.

Nykyinen ennallistamismalli johtaa usein siihen, että alueet poistuvat tuotannollisesta käytöstä ja siirtyvät käytännössä pysyvästi joutoalueluokkaan. Tämä ei ole pelkästään tuotantokysymys, vaan myös omistusoikeuteen ja varallisuuden kehitykseen liittyvä kysymys.

Maanomistajan näkökulmasta ero on ratkaiseva. Ennallistaminen lukitsee alueen matalan tai olemattoman tuoton tilaan, kun taas energiaviljelyssä maa säilyy aktiivisessa käytössä, tuottaa jatkuvaa kassavirtaa ja sen arvo kehittyy kasvukunnon paranemisen myötä. Kyse ei ole vain vuosituotosta, vaan pitkäaikaisesta arvonmuodostuksesta.

Lisäksi bioenergiaviljelyllä on merkittävä maaperävaikutus. Runsas juuribiomassa ja karike lisäävät humuksen muodostumista ja parantavat kasvukuntoa pysyvästi. Kyse ei siis ole vain energiantuotannosta, vaan myös maapohjan pitkäaikaisesta kehittämisestä.

Nykyisessä keskustelussa eri maankäyttömuotoja ei ole vertailtu keskenään riittävän systemaattisesti. Ennallistamisen vaikutuksia tarkastellaan erillään, vaikka ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa ilman vastaavia taloudellisia menetyksiä.

Siksi ennallistamista koskevat linjaukset tulisi ottaa uudelleen arvioitaviksi. Tarvitaan vertailu, jossa tarkastellaan hiilensidontaa, vaikutuksia metsäteollisuuteen, energiantuotantoon sekä kansantaloudellisia seurauksia kokonaisuutena. Vasta tämän jälkeen voidaan tehdä kestäviä päätöksiä.

Ilmastotavoitteet ovat tärkeitä, mutta niiden toteuttamiseen on useita keinoja. Suomen etu on valita niistä ne, jotka yhdistävät hiilensidonnan, tuotannon ja taloudellisen kestävyyden.

Reino Mantsinen

Pälkäne