Kaikki perinteet eivät ole ikiaikaisia. Oulun kärkkäri, Lappeenrannan vety ja atomi sekä Savonlinnan lörtsy ovat 1950-luvulta, Lahden lihamuki 1980-luvulta. Kuvassa vety. Kuva: Riitta Mustonen
Turboahdettu jättikokoinen tikkupulla herättää tunteita Tšekissä
Savupiippukakku on perinteinen tšekkiläinen herkku, mainoskyltit julistavat. Onko tosiaan?
Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä on huomannut, että brita-kakku on palannut Suomen kahvipöytiin. Milloin on rex-kakun vuoro? Rex-kekseistä nimensä saanut retroklassikko valmistuu ilman uunia. Kuva: Jaana KankaanpääKaneli tuoksuu. Jokaisessa Prahan vanhankaupungin kulmassa myydään turboahdettua, kanelilla ja sokerilla kuorrutettua tikkupullaa.
Savupiippukakku on perinteinen tšekkiläinen herkku, mainoskyltit julistavat.
Opiskelin itse Prahassa 19 vuotta sitten. Silloin kakkua ei näkynyt, ei kuulunut. Onko kyseessä tosiaan tšekkiläinen perinne?
Herkun alkuperä herättää tšekeissä tunteita. Tammikuussa Prahassa nähtiin kävelevä savupiippukakku kyljessään teksti ”en ole tšekkiläinen perinne”. Tempauksen taustalla olivat teatterialan opiskelijat.
Herkun juuret ovat 1700-luvulla ja Transilvanian alueella, josta se on ilmeisesti levinnyt naapurimaihin, jossain vaiheessa myös Tšekin Määriin.
Resepti kaivettiin esille Tšekissä samoihin aikoihin, kun Slovakia sai vuonna 2007 EU:lta suojatun maantieteellisen merkinnän Skalican kaupungin versiolle savupiippukakusta. Sitä käytiin myymään turisteille Prahassa.
Reseptin kopioiminen naapurimaasta ei ole mitenkään epätavallista.
Esimerkiksi lihapulla ei ole niin suomalainen ruokalaji kuin ajattelemme. Maailman ruokakulttuurit vilisevät jauhetusta lihasta tehtyjä palleroita.
Ruotsista Suomeen rantautunut lihapulla oli aluksi länsisuomalaisten pitokokkien juhlapöytien bravuuri, kertoo Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä.
Lihapulla oli ylellisyyttä, sillä sen valmistaminen vaati erikoisvälineistöä: lihamyllyn.
Juhlaruoka muuttui vähitellen sunnuntairuuaksi, siitä arkiruuaksi. Nyt mummon lihapullia saa valmisruokana.
Arkisesta ylelliseksi on puolestaan noussut käsin leivottu, ohratäytteinen karjalanpiirakka. Aikanaan ohraa pidettiin arkisena ja kaupasta ostettu riisi oli hienoa. 120 vuotta myöhemmin riisi tuntuu tylsältä, Mäkelä huomauttaa.
Suomalaisessa ruokakulttuurissa oikeasti vanha ruoka on ruisleipä.
Suomalainen syöminen on Mäkelän mukaan yhtenäistynyt paljon. Vähittäiskauppojen valikoima on pitkälti sama joka puolella Suomea. Perinneruuat tuovat paikallisväriä: ne ovat usein alueellisia.
Kaikki perinteet eivät ole ikiaikaisia. Oulun kärkkäri, Lappeenrannan vety ja atomi sekä Savonlinnan lörtsy ovat 1950-luvulta, Lahden lihamuki 1980-luvulta.
Suomalaisessa ruokakulttuurissa oikeasti vanha ruoka on ruisleipä. Mämmikin tulee keskiajalta. Peruna sen sijaan on varsin uusi tulokas esimerkiksi nauriiseen verrattuna, Mäkelä muistuttaa.
Ruuan perinteisyyteen liittyy myönteisiä merkityksiä. Isoäitien ruokia pidetään laadukkaina, aitoina ja alkuperäisinä, sanoo Mäkelä.
Perinne pysyy hengissä, kun siitä muovataan arkeen, juhlaan ja keittiöihin sopivia versioita. Perinneruuan valmistaminen on Mäkelästä seuraavan sukupolven kunnianosoitus edellisille.
Tšekissä savupiippukakkua saa todella kaikilla mausteilla: esimerkiksi aktiivihiilellä ja pitahaya-jäätelöllä.
Savupiippukakku valmistetaan vähän kuin tikkupulla. Taikina kierretään tangon ympärille ja herkku paistetaan tankoa käännellen.
Ulkopuolelta pötkylä vuorataan esimerkiksi sokerilla, kanelilla tai pähkinärouheella. Sisäpuoli jää ontoksi. Sen voi täyttää vaikka jäätelöllä ja kuorruttaa kermavaahdolla.
Ihanaahan se on.
Kirjoittaja on MT:n toimittaja.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
