Suomen nopein maanviljelijä
Pikajuoksija Visa Hongisto on ollut parhaimmillaan Suomen nopein mies. Tänä vuonna tavoitteena on palata kansainvälisestikin kovalle tasolle.
TEKSTI: Juhana Unkuri KUVAT: Markku Vuorikari Kouvolan Valkealassa Anttilan kylällä
Huippua ja keskinkertaisuutta
Pikajuoksija Visa Hongiston tilalla Kouvolan Valkealassa tehtiin toukotyöt tänä vuonna hieman toisin kuin ennen.
”Ulkopuolinen urakoitsija auttoi kylvöhommissa. Lisäksi apunani on paikallisista yrittäjistä koottu sponsoritiimi. He ovat tukeneet uraani jo monen vuoden ajan ja nyt he tekevät myös talkootyötä tilalla.”
Yleisurheilussa on meneillään erityisen tärkeä arvokisavuosi, kun ohjelmassa ovat sekä Helsingissä pidettävät EM-kotikisat että Lontoon olympialaiset. Tämä on tuonut muutosta Hongiston kuvioihin.
Aloite talkootyöhön tuli sponsoritiimiltä viime syksynä. ”Tiesin itsekin, että harjoittelun ja töiden suhteen oli tehtävä uusia ratkaisuja. Mutta minun luonteelleni ei oikein sovellu se, että lähden pyytelemään apuja. Sponsoritiimini tiesi, että minulla oli edessä iso vuosi urheilussa. Oli hieno ele tarjota apua”, Hongisto kiittelee.
Hongisto on tehnyt kotitilalla vanhempiensa apuna töitä lapsesta asti. Vuonna 2010 tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos. Päävastuu siirtyi Visalle ja vanhemmat jäivät avuksi.
Hongisto uskoi pitkään, että maanviljelemisestä ja huippu-urheilusta pystyy suoriutumaan täysipainoisesti samaan aikaan.
”Vähitellen huomasin, ettei se olekaan niin helppoa. Tilan siirtyminen haltuuni aiheutti lisää vastuuntunnetta ja taakkaa. Huippu-urheilussa kilpailu on kovaa. Kaikki siellä pärjäävät urheilevat käytännössä työkseen.”
”Kova harjoittelu vaatii vastapainokseen riittävästi lepoa. Ja pikajuoksu on laji, joka vaatii äärimmäistä herkkyyttä. Suorituksesta huomaa, jos on fyysistä lisärasitusta ja kuormaa.”
Luontevia valintoja
Huhtikuussa 25 vuotta täyttänyt Hongisto nousi Suomen pikajuoksuhuipulle 17-vuotiaana ja kansainväliselle tasolle parikymppisenä. Vuonna 2007 hän voitti 200 metrillä alle 23-vuotiaiden Euroopan mestaruuden. Samana vuonna hän kilpaili aikuisten MM-kisoissa ja seuraavana vuonna olympialaisissa. 200 metriä kulki parhaimmillaan aikaan 20,56.
Vuosi 2009 sujui vielä kohtuullisesti, mutta viimeiset pari kautta Hongiston vauhti on ollut pahasti kadoksissa. Hongisto ei pistä vaisua menoa tilanhoidon piikkiin.
”Vuoden 2008 jälkeen harjoittelussani kävi kömmähdys. Sitä ennen keskityin enemmän laatuun kuin määrään. Sitten aloin kiristää harjoitusruuvia ja lisätä harjoitusmääriä. Se ei toiminut minulla, vaan harjoituskuorma alkoi syödä voimia ja nopeutta.”
Syksyllä 2010 Hongisto palasi vanhaan harjoittelumalliin. Hallikausi 2011 olikin hyvä ja rohkaiseva.
”Viime kesä meni taas ihan mönkään. Sairastuin keväällä mykoplasmaan ja kaikki harjoitellut pikajuoksussa tarvittavat teho- ja lajiominaisuudet romahtivat. Viime kesän ominaisuuksilla ei olisi pystynyt juoksemaan yhtään kovempaa.”
Nyt Hongisto on päässyt harjoittelemaan ja kisaamaan terveenä. Hallikaudella hän voitti Suomen mestaruuden 60 metrillä ja hopeaa 200 metrillä. Lisääntynyt vauhti toi Hongistolle jälleen paikan maajoukkueryhmään. Keväällä hän harjoitteli viiden viikon ajan Teneriffalla.
”Leiri meni oikein hyvin. En ollut koskaan aiemmin tehnyt niin hyviä harjoituksia tuohon aikaan vuodesta. Testitulokset kertoivat, että ominaisuuteni ovat ihan ennätykselliset”, toteaa Hongisto.
Kova hinku kotikisoihin
Maanviljelijäksi ryhtyminen oli Hongistolle helppo valinta. ”Kuljin pienestä asti isän mukana ja opin maanviljelijänhommat. Minulle on ollut itsestään selvää, että jatkan tilanhoitoa.”
Myös pikajuoksuun päätyminen tuntui luontevalta. ”Lapsena harrastin monenlaisia urheilulajeja. Yleisurheilu oli kuitenkin pääjuttu. Pikajuoksussa pärjäsin hyvin lahjoilla ilman harjoittelutaustaa. Näin oma laji löytyi.”
Pikajuoksussa geeneillä on paljon merkitystä. Hongiston Eeva-äiti, tyttönimeltään Haimi, edusti Suomea aikanaan olympialaisissa ja EM-kisoissa. Hän voitti päälajissaan 400 metrillä Suomen mestaruuden kahdeksan kertaa peräkkäin.
”Lapsena en ajatellut urheilua syvällisesti enkä pohtinut äidin olleen kova juoksija. Tiedostin tämän ehkä paremmin vanhemmalla ikää. Sittemmin olen ajatellut, että minulla on varmasti hyvät geenit ja saumoja olisi pärjätä.”
Tänä kesänä Hongiston tavoitteena on päästä niin kesä-heinäkuun vaihteessa kisattaviin Helsingin EM-kisoihin kuin Lontoon olympialaisiin. Päälajina on 200 metriä.
Kantrin mennessä painoon kisapaikka kotikisoihin oli varmistunut vasta viestijoukkueessa, mutta Hongisto oli toiveikkaalla mielellä. Viimeinen näytönpaikka oli vielä edessä pikajuoksukarnevaaleilla Jämsänkoskella.
”Aikaisemminkin rajoja olisi saanut mennä rikki, mutta kyllä minä vielä ihan luottavaisin mielin oon. Tottakai henkilökohtainen matka kotikisoihin on ollut koko ajan hakusessa ja on iso pettymys, jos paikkaa ei tule. Kyllä se tulee”, Hongisto uskoo.
”Jos se ei onnistu, katse kohdistetaan jatkoon ja käydään sitten Lontoon rajan kimppuun. Se on vielä vähän kovempi kuin tuo EM-raja, mutta urheilussa on kaikki mahdollista. Kyllä vauhti tästä vielä kiihtyy. Sitten jatketaan kohti heinä- ja elokuun kisoja”, Hongisto vakuuttaa.
”Urheilijana ajatukseni ovat tässä vuodessa. Mutta ei tässä mitään piikkarit naulaan -meininkiä ole. Minulla on vuosia jäljellä. Tiedän, etten ole saanut itsestäni vielä kaikkea irti. Minulla on paljon näytettävää.”
Yleisurheilun EM-kisat
Helsingissä 27.6.–1.7.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
