Unelmakoti maalla ja kuinkas sitten kävikään?

Mielipide

17.11.201617:57

Kolumni

Simo Ralli

Yle kyseli kansalaisilta, missä he asuisivat mieluiten? Vain yksi kymmenestä haluaisi asua kaupungin keskustassa, haavekoti suurimmalla osalla oli maaseudulla, haja-asutusalueella.

Miksi haaveet eivät toteudu?

Espoossa asuva Tarja on lukenut naistenlehdestä Katariinan perheestä, joka oli muuttanut maalle. Sivut olivat pursunneet ihanasta idyllistä.

Kuten perheissä käy, nainen saa tahtonsa läpi ja perhe muuttaa maalle. Vanha hirsitalo löytyy metsän reunalta, josta aukeaa kaunis kumpuileva peltomaisema. Pieni hiekkatie johtaa kylän perimmäiseen taloon. Lähimpään naapuriin on puoli kilometriä. Kyläkouluun on matkaa kilometrin verran. Täydellinen paikka lapsiperheelle.

Pihaan hommataan pari maatiaiskanaa ja kukko huutamaan kuria kaakattajille. Talo on ihana, kuusikymmentälukulainen, sähköpatterit on ruuvattu serlatapetin päälle, pönttömuurit hoitavat päälämmityksen virkaa. Vanha tiilikatto on sammaleinen ja talo vaaleaksi väritetty.

Mummo, joka siinä vielä parivuotta sitten asui, on hoitokodissa. Pieni navetta ja pihalato rajaa tonttia ja isoa puutarhaa.

Espoosta myytiin talo, tämän kämpän sai eteisen hinnalla, joten uudella hybriditoyotalla kaupunkilaiset saapuvat idylliinsä. Loppukesä on kauneimmillaan.

Tyttöjen koulu alkaa hienosti kyläkoulussa. Pienessä porukassa uudet piltit otetaan nopeasti omiksi. Tarjakin varhaiskasvattajana saa töitä kouluavustajana ja Jari on etätyömestari, joka käy vain kerran viikossa pääkaupunkiseudulla. Elämä ei voisi olla auvoisempaa, he elävät nyt Suomalaista unelmaa!

Syksy saapuu ja sateet. Jari ei ole nyt ehtinyt töihin, hän on putsannut rännejä kahden vuoden lehtitöhnästä, leikannut nurmikkoa, joka on nyt, pakko saada sileäksi kesän ihanasta niittymäisyydestä. Tarja haravoi iltapäivät lehtiä ja kerää omenia joita kahdeksan omenapuuta sylkee solkenaan.

Marjapuskat odottavat kerääjäänsä. Yöllä ei ole oikein nukuttu kunnolla, koska pönttömuurit ovat kylmiä ja savu tuppaa sisälle, samalla kun peltomyyrät ja hiiret rapistelevat nurkkia. Poloiset hamuavat hekin lämpimään.

Sinänsä uusia kotieläimiä tarvitaan, koska kettu kävi höyhentämässä kanat ja kukon ensimmäisellä hämärällä. Sähköpatterit naksuvat silti kotoisasti. Komea hybridiauto on kattoa myöden kuralla vuorattu, ja jokin liitin ei tykkää liejutiestä. Tarja on pyöräillyt kuudenkilometrin matkan markettikauppaan, kyläkauppa suljettiin toissavuonna.

Autoja toki käy tien päässä kääntymässä, mutta pihaan ne eivät aja. Talo oli aikoinaan Nestori Kapasen rakentama. Miehen, joka huijasi maaoikeudessa itselleen peltoa ja metsää kyläläisiltä. Siellä ei oo oikein opittu käymään, vaikka tapauksesta on jo kaksisataa vuotta.

Klapikauppias saapuu kyllä ja kippaa 15 mottia koivuhalkoa portaiden eteen. Niiden pitäisi piisata talven yli.

Talven, joka tulee raivolla. Raafael-myrsky saapuu 22. joulukuuta katkoen pihakoivun ja vieden talon räystään kattotiilet. Lunta tulee vaakana ja kerääntyy puhelin ja sähköjohtoihin paksuksi kuntaksi.

Myrsky rauhoittuu, mutta joulun aatonaattona menee lopulta sähköt, puhelinlinja poikkesi jo tuulesta.

Kylän perillä oleva pikkutie aurataan viimeisenä, ei tänään, eikä huomenna. Jari yrittää soittaa jouluvieraille, etteivät tulisi. Kenttää ei ole, ei nettiä, ei sähköä.

Pakkasta on, se on myrskyn jälkeen kiristymässä. Kinkku ja rosollit jäätyvät eteisen pöydällä. Jari lippaa halkoa pönttömuuriin, joka hohkaa tulikuumana, se saa katolta lumen sulamaan ja vesi noruu tiilettömältä katolta tippoina joulupöytään.

Lopulta muuri halkeaa liiasta lämmityksestä ja sytyttää välipohjan kutterit tuleen, nyt on lämmin!

Talo palaa soihtuna kivijalkaan saakka.

Palokunta käy keväällä lumien sulettua tarkistamassa paikat. Perhe asuu Espoossa ja Suomessa on taas yksi haaveilija vähemmän.