Maataloutta vain sadan vuoden tähden

Itsenäisyyttä on ollut pian sata vuotta. Siitä ajasta puolet on ollut nälkää ja puutetta. Ruuan omavaisuus tuli vuoden 1970 paikkeilla – ruista ei ole vieläkään tarpeeksi.

Olin aitiopaikalla eli Valtion Viljavaraston ylityönjohtajana noin neljäkymmentä vuotta. Näin paljon ja itsenäisyyden ajasta 40 prosenttia. Maakunta, kaupat ja isännät kertoivat elämästään. Lisäksi saföörit juttelivat koskettavia asioita.

Tuskin oli omavaisuus saatu, julisti Arvo Salo, että ’tapa talonpoika päivässä’. Tiloja oli silloin 300 000. Vihapuheita ei silloin haluttu ymmärtää. Ihmeteltiin, että leipä suussa rienattiin ruokaa.

Pieni aika oli seesteistä. Mutta sitten tuli Hemilän ja hänen virkamiestensä aika. Kaikki pientilat olisi lopetettava. Niinpä kilvan lyötiin punaisia leimoja papereihin, jos pientäkin tukea haettiin.

Leimassa luki ’elinkelvoton’. Vain suuret tilat saivat avustuksia, ja sama jatkuu edelleen.

Nyt tiloja on vain 50 000. Lipposen tokaisut ’isäntien uhon loppumisesta’ ja ’tavataan nahkurin orsilla’ jäivät historiaan.

Sitten salakavalasti tuli päätös, että vanhemmat viljelijät eivät saa tukea iän perusteella. Tuethan ovat noin puolet tuloista. Päätös kumottiin, kun EU ei tuntenut moista pykälää.

Yllättäen tiluskuvioista ilmeni, että osa peltojen pinta-aloista oli pienentynyt. Virkamiehet olivat mitätöineet tilojen peltoaloja. Että siihenkin riitti energiaa, vaikka digitointi oli tehty asiallisesti.

Nyt ovat meneillään niin sanotut tilusjärjestelyt. Siinä pienet tilat sysätään vieläkin kurjempaan tilaan.

Vaikka näitä olisi enemmistö, niin mukana on oltava. Jo ennestään suuret tilat saavat päätösvallan alan perusteella. Lainhuudotkin kai menevät samalla nuijan kopautuksella.

Monet sanovat, että tämä on perustuslaillinen irvikuva nykypäivän maataloudessa.

Iät ja ajat ovat maatilojen elämä ja tilanteet muuttuneet aivan luonnostaan – ei siihen olisi tarvittu ulkopuolisia töhrijöitä. Muutoksia tekivät ikä, perilliset ja jälkeläiset, vävyt ja miniät sekä anopit ja monet muut asiat.

Että vain yhden sukupolven aikana on tilat hävitetty ja elämä tullut kestämättömäksi. Ja maaseutu on autioitettu seurauksineen.

Nyt vasta on huomattu, että vain maaseudulla on mahdollisuus biotalouteen. Se on erittäin tärkeää.

Maailma muuttuu ja kuu kiertää. Mutta, että itse ’maatalousviranomaisetkin’ ovat tehneet surkeita ja hävettäviä päätöksiä. On tullut nauloja arkkuun ja maaseudun historiaan.

Päätösten jälkiä voi todeta kaikkialla tyhjissä taloissa, autioissa pihoissa ja surevissa kylissä. Tuskin mikään muu ammattikunta on kohdannut vastaavaa Suomessa.

Vaikka kaikkea on ’tehostettu’, niin vaikeaa näyttää olevan tulevakin. Nyt uhkana on elintarvikkeitten mieletön tuonti maailman laidoilta saakka.

Siitä huolimatta hyvää kannattaa odottaa – vaikka sitä koskaan ei tulisikaan. Toivotaan sitä ja pelätään pahinta.

Monien mielissä alkaa kyteä protektionismi ja fixit. Ja se Putinkin.