Hipsteritraktorit

Jokainen oikeaoppinen maallemuuttaja inte-groituu kantaväestöön muutaman vuoden kiinalaismönkijällä ajelun jälkeen ostamalla itselleen traktorin.

Ei mitään uutta ja liian hienoa, vaan vanhan ja söpön näköisen, sellaisen, mistä voi ottaa kivoja valokuvia instagramiin kaupunkilaiskavereiden ihailtavaksi.

Kun traktori sitten saapuu, siitä tulee melkein kuin perheenjäsen. Nyt on maalaistuneella hipsteri-isännällä kylän miesten kanssa viimein yhteistä puhuttavaa. Ja itse asiassa hyvä syykin puhua, koska se traktori tuntuu olevan koko ajan rikki.

Meidän pihassa näitä traktoreita on kaksi. Vanha Zetor on isäni 30 vuotta sitten samoin perustein hankkima: hän oli sen ajan hipsteri, joka muutti maalle perheineen.

Kyllä Nurmeksen isäntiä saattoi naurattaa pitkätukkainen Zetor-kuski.

Nyt Tuukka sai tämän Zetorin isältäni myötäjäisinä, kun muutimme Iittiin. Zetor ei ollut liikkunut enää vuosiin, heinän niitot ja muut työt oli tehty jo vuosikaudet naapurin isäntien isommilla koneilla.

Lisäksi meillä on vielä pienempi ja vanhempi, mutta kiiltävä ja kunnostettu Massikka. Sitä käytetään enemmän: lanataan ratsastuskenttää, siirrellään risuja peräkärryn kanssa ja muuta tärkeää.

Kun hipsteri alkaa landeksi, mikä siitä tulee? Landehipsteri eli lipsteri?

Kun tämä lipsteri-isäntä on oppinut ajamaan auttavasti traktoria, alkaa lisävarusteiden hankinta. Lumilinko tai perälevy nyt vähintään, entä myisiköhän ikääntynyt naapuri tuon puolilahon peräkärrynsä?

Sitten kun naapurit ovat päässeet käypään hintaan eroon ruostuvista lisälaitteistaan ja ne komeilevat lipsterin liiterin edessä, (kuva Facebookissa, yli 60 tykkäystä!) alkaa hitsausrumba.

Pian on selvillä, kuka lähiseudulla osaa hitsata niittokonetta, ja taas on naapureille asiaa.

Kun meidän Zetor oli seissyt kuusi vuotta pihallamme, koska sen jarrut eivät toimineet, veimme sen viimein korjaamolle. Tai siis naapurit veivät, kun pyysin.

Saimme samalla tietää, että siinä oli paljon muutakin korjattavaa kuin jarrut. Korjauslaskun hinnalla olisi saanut uuden samanlaisen, mutta me halusimme tämän kuntoon, sillä kun on liikaa tunnearvoa.

Nyt Zetor on kunnossa ja pihassa taas. Me ajoimme sillä tänä kesänä ihan oikeita heinäpaaleja tallille, vaikka kuinka monta kuormaa! Peräkärry oli tosin meidän kylän Matin, ja tätä edelsi Matin tekemät hitsaustyöt Zetorin nostimeen, mutta kuitenkin, ihan oikeaa käyttöä.

Vaikka kuinka niitä söpöjä pikkutraktoreita lisälaitteineen hitsaillaan, totuus on se, että kun todella tuiskuttaa ja on pihan aurauksen aika, se kaupunkilaiskavereiden keskuudessa arvostusta herättäneen perälevyn käyttö on yllättävän hankalaa.

On paljon helpompaa soittaa naapuriin, että kun siellä näköjään jo linkoat, vetäisetkö samalla tuosta meidänkin tontilta vähäsen?

Kymmenessä vuodessa olemme oppineet, että imagotraktorit ovat kivoja, mutta oikeat vastuutyöt kannattaa jättää tosimaalaisille.

Se hyöty, mitä landehipsteri uskoo traktorin ostohetkellä siitä olevan, on harvoin odotuksia suurempi. Mutta on ne kivoja, kuin perheenjäseniä! Kun Matti tänä kesänä heinätöiden jälkeen soitti ja kysyi Zetoria naapurikylään paalinhakukeikalle lisätraktoriksi, tunsin äidillistä ylpeyttä: Meidän Zetor, ihan oikeissa töissä!

Olga Temonen

Olga perheineen asuu

maatilalla Iitissä.