Meryl ja me

Mielipide

8.12.201701:00

Kolumni

Jouni Kemppainen

Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlinta on monella tavalla onnistunut yli odotusten. Huomio on kiinnittynyt tuloksiin, joita olemme yhdessä saaneet aikaan. Elämme yhdessä maailman parhaista maista, osaamme olla onnellisia ja annamme muidenkin olla.

Teknisen suorittamisen ohella osaamme olla ylpeitä omaperäisestä kulttuuristamme. Kaikki tämä on nähty kansamme monivaiheisen ja traagisenkin historian kautta.

Äärimmäisen rehellisille suomalaisille tekee oikein hyvää todeta, että kansakunta on onnistunut monissa sellaisissa asioissa, jotka sen kansalaisille ovat oikeasti olennaisia. Se, että suomalaiset ovat saaneet näin hienon yhteiskunnan aikaan, on vain tosiasia.

Tällä kertaa aivan ilman mutinoita. Hyvään on aina pyritty, mutta monissa asioissa on saavutettu jotain aivan erinomaista.

Amerikkalainen elokuvatähti ja Hollywoodin älykkö Meryl Streep kiteytti tämän osuvasti. Hänen mukaansa Suomelle ei voi edes antaa mitään lahjaa juhlapäivän vuoksi, koska meillä on jo kaikkea (Yle 4.12.). Hän toivoi, että olisimme onnellisin kansa myös jatkossa.

Kaikista Suomea vuolaasti ylistäneistä tunnetuista ulkomaalaisista juuri Streepin puhe jäi mieleen. Viesti ei ollut osoitettu pelkästään meille. Presidentti Donald Trumpia ankarasti vastustava kulttuurivaikuttaja halusi nostaa avoimen ja tasa-arvoisuutta korostavan pohjoismaisen demokratian asemaan, joka sille kuuluu.

Ihmisten välinen aito tasa-arvo on ollut Suomen vahvuus. Ja jo pelkkä pyrkiminen sitä kohti on arvokasta. Se on tuottanut tälle maalle hyvää, eikä sen merkitys ole edelleenkään vähenemään päin. Pikemminkin päinvastoin.

Pienen kansan on edelleenkin pidettävä yhtä. Kansallinen eheys ei ole enää entisenkaltaista, mutta sen tilalle on tullut uutta yhteenkuuluvaisuutta. Hyvä esimerkki on taloudellisestikin menestyneiden suomalaisten halu maksaa veronsa kotimaahan.

Se on vastuun kantamista kaikista. Se on sellaista solidaarisuutta, johon Trumpin Yhdysvalloissa ei tällä hetkellä päästä, eikä edes pyritä.

Perinteisiä suomalaisia arvoja ei silti tällä hetkellä mikään uhkaa. Mielenkiintoista on maahanmuuttajienkin halu omaksua ne. Työn arvostus hyvinvoinnin perustana on suomalaisille tuttua jo vuosisatojen takaa. Huomioitavaa on, kuinka arvokkaaksi myös muualta tulleet tämän kokevat.

Työ ja sen mukanaan tuoma oikeudenmukaisesti jaettu vauraus on Suomen menestyksen perusta, aivan samoin kuin muidenkin pohjoismaiden. Suomalaiset ovat valmiita isoihinkin uhrauksiin, jos ne tuntuvat oikeudenmukaisilta. Tämä arvomaailma viehättää muualtakin tulleita.

Sadan menestyksen vuoden juhlinta alkaa olla kohta ohi. Silti juhlavuoden vaikutus elää vielä pitkään. Vahvallekin itsetunnolle tekee välillä hyvää saada kehuja muilta.

Olennaisinta on kuitenkin luottaa edelleen itseensä ja pitää huolta, että kaikki pysyvät menossa mukana. Koulutus, sivistys ja oikeudenmukaisuus ovat vahvuuksiamme. Ne kelpaavat malliksi monille suurvalloillekin. Niin kuin Meryl tarkoitti.