Osuustoiminnan yhteisörooli puntarissa

Suomen osuustoiminta on muihin yritysmuotoihin verrattuna ylivoimaisesti laajaomisteisinta. Osuuskunnat kokoavat yhteen lähes viisi miljoonaa ja keskinäiset vakuuttajat 2,4 miljoonaa ihmistä. Yhteenlaskettuna omistajia on jo 7,2 miljoonaa. Väkilukuun suhteutettuna se on maailmanennätys. Erityisesti maaseudulla moni aikuinen on jäsenenä useammassa osuuskunnassa.

Omistuksen hyödyt jakautuvat yhä laajemmalle joukolle tavallisia ihmisiä. Tuottajaosuuskunnissa jäsenhyöty mitataan tilityshintojen ja palveluiden kautta. Kuluttaja- ja palveluosuustoiminnassa bonukset ovat yleistyneet. Paras bonusten ja ylijäämän maksaja oli jälleen Osuuskauppa PeeÄssä: keskimäärin 276 euroa jäsentä kohti.

Osuuskunnilla on aina oma yhteisöllinen roolinsa, joka ei saa unohtua. Muuten se aikaa myöten uhkaa kostautua. Monet hallintohenkilöt ja kokeneet yritysjohtajat sen tiedostavat. Yhteisöllisyyteen kuuluvat myös esimerkiksi tapahtumat, yhteydenpito ja palvelun laatu.

Yhteisörooli kulminoituu yritys- eli yhteiskuntavastuussa. Sen kantavat pilarit ovat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset.

Useat suuret ot-yritykset ovat olleet vastuutyössä tiennäyttäjiä. Mutta toiminnan kehittyminen edellyttäisi kykyä paneutua ilmiöihin ja toiminnan rajapintoihin nykyistä laajemmin. Pelkkä putkiajattelu vain oman firman kannalta ei useinkaan riitä.

OP Ryhmän toimintaa ot-yrityksenä ohjaa kaksoisrooli. Liiketoimintaroolissa huolehditaan tuloksesta, vakavaraisuudesta ja tehokkuudesta. (Toki niinhän kilpailijatkin tekevät.) Mutta yhteisöllinen rooli menee kilpailijoita syvemmälle, kun ”sen tehtävä on edistää asiakkaiden ja toimintaympäristön hyvinvointia ja menestystä”, OP:n kertomus määritteli.

Yhteisörooli mitattiin osuuspankkien vaaleissa 2017. Äänestäneitä oli yli 300 000, mutta äänestysaktiivisuus jäi 26 prosenttiin. Selvästi vilkkaammin äänestetään tuottajaosuuskuntien vaaleissa.

Vakuutustoimintaan liittyvät jo myös terveyspalvelut. OP:n ja Lähi-Tapiolan tavoitteina on vahvistaa omaa kilpailukykyä ja osaamista alalla, jonka toimintaa ne korvausten kautta rahoittavat. Asiakasomisteisina niiden intressi on myös jarruttaa vakuutusmaksujen nousukierrettä.

OP:n viiden Pohjola-sairaalan verkosto on valmis, mutta ryhmä laajentuu vielä työterveysasemiin. Lähi-Tapiola puolestaan on investoinut Mehiläiseen ja Pihlajalinnaan. Sijoitusosuuskunnaksi muuttunut Tradeka on myös lähtenyt mukaan yksityisten sote-palvelujen järjestämiseen.

Metsä Groupille viime vuodet ovat olleet vahvan kehityksen aikaa myös vastuullisuudessa. Metsäliittolaiset tukeutuvat Suomessa jäsentensä omistamiin metsiin. Stora Enso ja UPM ovat itsekin isoja metsänomistajia.

Valio valittiin jo viidennen kerran Suomen vastuullisimmaksi yritykseksi laajassa kuluttajatutkimuksessa. Valioryhmässä on meneillään laatu- ja tuotantotapojen uudistus, lempinimeltään lehmien sote. Myös Arla Suomi -ryhmässä on tehty paljon työtä laatuohjelman puitteissa.

Myös ot-lihataloissa uskotaan, että vastuullisuus tuo ruualle lisäarvoa. Vuosi sitten Atria sai ilman antibiootteja kasvatetut kanatuotteet kauppoihin. Myös HK Scan tekee paljon työtä entistä terveellisemmän ruuan puolesta, mutta kannattavuusongelmat ovat nyt päällimmäisenä.

Lihateollisuuden suurimmilta yksityisiltä kilpailijoilta ei löytynyt vastuuraportteja, vaikka Suomessakin tuli 2017 voimaan laki, joka velvoittaa kaikki vähintään 500 henkeä työllistävät yritykset raportoimaan yritysvastuustaan. Valtamediassa laki on jäänyt huomiotta.

S-ryhmä raportoi halpuuttaneensa jo 3 000 tuotteen hintaa 2015 lähtien. Siitä se on saanut kovaa kritiikkiä viljelijöiltä. Osuuskaupat ovat isoja kuluttajaosuuskuntia, joiden intressi on pitää elintarvikkeiden hinnat kuluttajille edullisina.

Maataloudessa tuotantopanosten jatkuvaa kallistumista ei ole ratkaistu, vaikka tuotteiden markkinahinnat ovat laahanneet jäljessä katastrofaalisesti. Maatalouskauppakin on luiskahtanut valtaosiltaan ulkomaiseen omistukseen.

Kun kannattavuuskriisi on kärjistynyt, niin kotimaisen kaupan intressi olisi nyt osaltaan turvata kotimaisen tuotannon jatkuvuutta, jos suurimmat kauppaketjut vain haluavat olla kestävästi vastuullisia. Kuluttajat kuitenkin kotimaista laatua suosivat ja siihen luottavat.

Elintarvikeyritysten ja kaupan neuvottelupöydissä ratkaistaan seuraavan parin vuoden aikana todella paljon. Hyviä kauppatapoja valvomaan saataneen myös elintarvikevaltuutettu. Myös kilpailulain vaikutukset tullaan puolueettomasti tutkimaan.