Ilmastonmuutos alkaa itsestä

Mielipide

18.10.202102:00

Kolumni

Kaijaleena Runsten

Kyllä, luet aivan oikein. Ilmaston muuttaminen – kuten kaikki muutos – alkaa jokaisesta yksilöstä.

Isommat vaikutukset syntyvät vasta, kun jokainen kantaa kortensa kekoon. Yhden korren, kaksi tai viisisataa. Tänään, huomenna, jouluna, ensi kesänä.

Jos jonain päivänä tuleekin takapakkia – ja sitä tulee jokaiselle, sitten vaan katse kohti uusia karikoita.

Vai kuka meistä on täydellinen? Moniko on onnistunut kertalaakista painonpudotuksessa, tupakoinnin lopettamisessa, juossut heti maratonin? Moniko on lopettanut kiroilun tai liiallisen tunnollisuuden kuin taikaiskusta?

Ihminen on laiska ja tapojensa orja. Kykenemme pysyviin muutoksiin vain pienin askelin.

Toki joskus elämässä voi tapahtua jotain niin suurta, että vanhan uskomuksen tai tavan onnistuu karistamaan nopeasti. Mutta se on poikkeus, ei sääntö.

Ilmastotyö jakaa meitä. Jotkut ovat ilmaston lämpenemisestä todella turhautuneita ja ahdistuneita, jopa masentuneita.

Osa taas kohauttaa hartioitaan. Eihän Suomi ole maailman suurin päästöjen aiheuttaja. Vasta kun jenkit sitä ja Kiina tätä....

Tai enhän minä elä sen huonommin kuin naapuritkaan. Eteläänkin ne kuulemma lentävät jouluksi, nyt kun kerran voi taas matkustaa.

Molemmilla on pulmansa.

Ahdistus vie ilon ja haluttu tavoite vaikuttaa mahdottomalta. Hyvä tavoite muuttuu piinaksi.

Hälläväliä- tai "sitku-muutkin" -asenne näkyy raadollisimmin maailmanpolitiikassa. Saa nähdä, jatkuuko sama vuosia kestänyt selittely Glasgow´n kokouksessa kahden viikon päästä.

Mutkikasta asiaa voi näennäisesti yksinkertaistaa. Sekin on ihmisen laiskuutta, jotta oma pesä ei näyttäisi niin likaiselta. Ilmastotyö ei siis ole maaseutu–kaupunki -asetelma, vaikka sellaisena sitä yritetään esittää.

Kaupungissa voi elää autotta tai käyttää sitä harvakseltaan. Mutta paljonko pystyt vaikuttamaan energiankulutuksen päästöihin kaukolämpöverkon kerrostalossa, jossa ei ole tehty energiaremontteja ja jossa on pakkasellakin sisällä tasaiset 24 astetta?

Maaseudulla auto on yleensä välttämättömyys, mutta omakotitalon ikkunat ja nurkat sekä perustukset voi remontoida, hankkia ilmalämpöpumpun ja lämmittää kotimaisella energiapuulla.

Malleja tarvitaan monia.

Saku Tuominen pohti osuvasti, että talouskasvua ja ilmastotyötä tulee voida yhdistää (MT 15.10.).

Kukaan ei ole lähtökohtaisesti ilmastoviisas, paitsi ne, jotka ovat jo harjoitelleet monta vuotta. Yleensä valmiiksi hiilineutraalit ihmiset ja yrityksetkin keksivät yhä uusia keinoja toimia fiksummin.

Kukin katsoo siis omaa arkeaan ja aloittaa muuttamalla sitä, mikä on yksinkertaisinta. Ja kun jostain aloittaa, vähitellen hoksaa lisää.

Ai niin. Kysyt tietenkin, missä minulla on tehtävää?

Auto on minun paheeni. Tarvitsen sitä tavatessa läheisiä ja käydessäni tallilla. Juttukeikoillakin sitä tarvitaan, vaikka toimistolle menen julkisella – silloin kuin etäajassa menen.

Aloitin tänä vuonna lentojen lisäksi kompensoinnin autoilusta. En kuitenkaan valinnut monikansallista ilmastorahastoa, joka lihottaa konsulttien armeijaa.

FFD-Hope käyttää rahat pienten tuottajien ilmastotyöhön siellä, missä ilmastonmuutos tuntuu kovemmin kuin meillä jo nyt. Olen sitä työtä vieläpä saanut todentaa omin silmin.