Matti

Kuva: Olga Temonen 

Kuva: Jaana Kankaanpää 

Olen aina pitänyt vuohista. Ne ovat älykkäitä, hauskan näköisiä ja hyödyllisiäkin, jos vuohenmaito vain maistuu.

Lapsuudenkodissani oli aina vuohia. Äiti-kutuista jo pienenä erotetut kilit olivat kuin koiria. Ne kulkivat mukana joka paikkaan, osittain ehkä siksi että ne eivät pysyneet missään tavallisissa aidoissa.

Järjestimme lapsena siskojen kanssa pikkukilien kanssa sirkusesityksiä. Kuttuja lypsettiin ja maidosta tehtiin juustoa ja jogurttia. Kun kaupunkilaislapset tulivat kylään, äiti kaatoi vuohenmaitoa kaupan maitotölkkiin ja täydestä meni. Me perheen omat lapset olimme tarkempia.

Jo pikkutyttönä aloin yhdistää vuohen maidon maun vuohipukkien hajuun ja aloin, kuten myös siskoni, syömään vuohenmaitotuotteita valikoidusti.

Vuohipukeilla on sarviensa takana hajurauhaset, joista erittyy etenkin kuttujen kiima-aikaan voimakkaan hajuista, chévre-juuston lemua muistuttavaa myskiä. Mitä vanhemmaksi tulin, sitä huonommin vuohenmaito enää maistui.

Muistan aina sen hajun. Avasin kosteana syyspäivänä ulko-oven, ja haju tuli heti vastaan. Pian pihan poikki kulki uusi muhkea vuohipukki, joka oli heti karannut aitauksesta. Sateesta märkä pukki kulki hitaasti ohitseni nivelet naksuen ja mäkätteli hassusti rykien aitauksessa oleville morsiamilleen.

Hän oli Matti-pukki, isän uusin hankinta ja vuohiporukan uusi pomo. Matti oli hämmentävän ihmisystävällinen, parkkeerasi kylkeen heti kun vain oli mahdollista ja toi voimakkaan myskinhajun sanan varsinaisessa merkityksessä iholle.

Kun tapasin tulevan aviomieheni Tuukan, hän tilasi ensitreffeillämme lämpimän vuohenjuustoleivän. Pidättelin hengitystä, eikä ensimmäisillä treffeillä todellakaan pussailtu.

Suhteen edetessä Tuukka matkusti mukanani Nurmekseen. Kun hän tapasi Matin, pukin valtavat sarvet, kihara otsatukka ja paksu, charmantisti kellertävä talvikarva tekivät vaikutuksen. Pukki esittäytyi sulhasehdokkaalle kiipeämällä tätä vasten kuin koira, luultavasti salmiakin toivossa. Se oli Matin lempiherkkua.

Tuukka rapsutteli ja tutustui Mattiin sydämellisesti. Matkalla takaisin tupaan Tuukka alkoi haistella käsiään. Siihen hetkeen loppui Tuukan chévre-juuston syönti.

Kun vanhempani muuttivat vuosia myöhemmin pois kotitilaltani, Matti muutti meille Iittiin. Tuo päätös oli sekä Tuukalle että minulle itsestään selvä, olihan tuo natiseva vanha herra luonut meihin haisevan viha-rakkaussuhteen.

Koska meillä ei ollut kuttuja, Matti muuttui entistä rauhallisemmaksi ja sitä oli hauska rapsutella, kunhan muisti hanskat ja muut suojavarusteet. Matti eli pihassa vielä monta vuotta ja keräsi katseita mahtavilla sarvillaan.

Vuohenjuustosta pitävät ystäväni tosin ottivat opikseen ja tyytyivät ihailemaan komistusta turvallisen välimatkan päästä.

Olga Temonen

Tällä palstalla Olga Temonen kertoo elämänsä eläimistä. Olga perheineen

asuu maatilalla Iitissä.